EULITA 2019

 

 

Euroopan unionin tuomioistuimen presidentti Koen Lenaerts, EULITAn puheenjohtaja Daniela Amodeo Perillo sekä Luxemburgin kääntäjien ja tulkkien järjestön ALTIn puheenjohtaja Rita Schmit toivottivat osallistujat tervetulleiksi konferenssiin, jota varten Euroopan unionin tuomioistuin tarjosi ystävällisesti sekä kokoustilan että tulkkauksen. 

Konferenssin alustajina toimivat sekä kansainvälisten että kansallisten tuomioistuinten ja syyttäjälaitosten edustajat.

Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen tuomari Jan M. Passer toi esiin mielenkiintoisen ajatuksen konferenssin järjestämisestä päinvastaisesta aiheesta, niin että oikeustulkit voisivat kertoa tuomareille kokemuksistaan tuomioistuimista ja tuomareista. Näin voitaisiin selvittää, ovatko tuomarit ymmärtäneet, mitä tulkkaus voi tarjota, ja ovatko odotukset tulkkaukselle joskus jopa virheellisiä. Passer totesi juristien usein toivovan, että kaikki tulkataan ”sanatarkasti”, mikä on erikoinen ajatus, koska lainkäyttökin perustuu lakitekstin tulkinnalle. Juristin ajatus sanojen mekaanisesta kääntämisestä kielestä toiseen onkin väärä lähestymistapa. EULITA pyrkii järjestämään koulutusta tulkkauksen käyttäjille erilaisilla hankkeilla, joita myös Euroopan komissio on tukenut.

Passer kuvaili tulkkausta kansallisen tuomarin näkökulmasta. Tuomari ei välttämättä ilahdu havaitessaan, että käsillä olevassa asiassa tarvitaan tulkkausta. Tulkkaus voidaan kokea esteenä, joka on jotenkin ylitettävä – tuomari ei ehkä ymmärrä tulkin olevan edistämässä kommunikaatiota. Rikosasioissa valtiolla on myös melkoinen vastuu: jos valtio on päättänyt nostaa jotakuta vastaan syytteen, sen on taattava, että syytetty ymmärtää, mistä on kyse ja pystyy seuraamaan asiansa käsittelyä sen jokaisessa vaiheessa.

Euroopan unionin tuomioistuimen tuomari François Biltgen analysoi tilanteita, joissa kuulijoista saattaa tuntua, etteivät he ymmärrä tulkkausta, mutta ongelma saattaakin olla puhujassa. On siis tärkeää antaa puhujille ohjeet ja pyytää heitä noudattamaan niitä. Yksi tärkeä ohje on puhua rauhallisesti. Euroopan unionin tuomioistuimessa asia on myös esitettävä ytimekkäästi, sillä kannanottojen kesto on rajattu 15 minuuttiin. Puhujia kannattaa muistuttaa myös siitä, ettei viestiin kannata sisällyttää sellaisia oman kielen sanontoja, jotka eivät ehkä ole muille ymmärrettäviä. Erityisesti ironian käytössä tulee olla varovainen.

Alustuksia seuranneessa keskustelussa kysyttiin, mihin toimiin voitaisiin ryhtyä tulkkauksen laadun varmistamiseksi: edellyttäähän oikeustulkkausdirektiivi (direktiivi 2010/64/EU oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä), että tulkkauksen on oltava riittävän laadukasta. Biltgen kertoi osallistuneensa oikeusministerinä direktiivin laatimiseen. Hän totesi pyrkimyksenä olleen luoda aito vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue, jolla toteutuu vapaa liikkuvuus, mutta lisäsi, etteivät ministerit tuolloin muistaneet niinkään ajatella omia kansalaisiaan, jotka liikkuvat muiden jäsenvaltioiden alueella, vaan keskittyivät lähinnä kustannuksiin ja budjettivaikutuksiin, joten direktiivistä tuli eräänlainen kompromissi. Laadun suhteen direktiivi on kuitenkin selväsanainen: laadusta vastaavat toimivaltaiset kansalliset viranomaiset, joiden on laadittava laatukriteerit ja valvottava näiden toteutumista.

Espanjalainen tuomari Joaquín Moreno Grau pohti mahdollisuuksia parantaa laadunvalvontaa. Laadunvalvontaan tulee kuulua myös mahdollisuus valittaa tulkkauksen laadusta. Kyse on paitsi tulkkausta tarvitsevan syytetyn oikeusturvasta myös prosessin oikeudenmukaisuudesta. Puolustushan voi jopa hyötyä huonosta tulkkauksesta, sillä se voi kaataa koko jutun. Moreno kannatti ajatusta kaikkien oikeudenkäyntiin osallistuvien  kouluttamisesta, ei vain tulkkien. Tuomarin ja syyttäjän pitää tietää, miten tulkkien kanssa työskennellään ja miten tulkin työ tehdään mahdolliseksi.

Passerin mielestä pitäisi miettiä jo alun perin, kuka saa toimia tulkkina. Tsekin tasavallassa on rekisteri, jonka kriteerit ovat tiukat: perusedellytys on yliopistotutkinto, mutta harvinaisten kielten kohdalla poikkeuksiakin sallitaan. Passer totesi myös, että eräs ajatus olisi luoda EU-tason luettelo hyväksytyistä oikeustulkeista tai yhdistää kansalliset oikeustulkkirekisterit ja pyrkiä hyödyntämään videotulkkausta.

Italialainen syyttäjä Girgio Orano kertoi, että Italiassa tulkkien pätevyys otetaan itsestäänselvyytenä, eikä laadunvalvontaa ole. Samalla Orano totesi tulkkien palkkiotasosta: ”Oikeustulkit ovat yksi riistetyimmistä ammattiryhmistä, ja mikä kaikkein pahinta, heitä riistää valtio.” Italian tilanne onkin erikoinen, sillä oikeustulkit on siellä Oranon mukaan velvoitettuja saapumaan oikeuteen tulkkaamaan erittäin alhaisella palkkiolla, mutta kutsu voi tulla yhtäkkiä, minkä takia tulkkausten yhteensovittaminen muiden töiden kanssa on mahdotonta. ”Emme me voi joka kerta lähettää karabinieereja tulkkia hakemaan”, Orano totesi.

Seuraava EULITAn vuosikokous ja sen yhteydessä järjestettävä konferenssi on Ateenassa keväällä 2020.