”Översättning och kunskap” – Ruotsin asiatekstinkääntäjien konferenssi Lundissa

31.5.2018

Lundin Stortorget-aukio
Lundin yliopisto
Mats Linder haastatteli Ameston, GlobalScandinavian, Languagewiren ja Semantixin edustajia.

GDPR, brexit ja digitalisaatio olivat esillä SKTL:n sisarliiton SFÖ:n vuotuisessa konferenssissa. Sveriges Facköversättarförening kokoontui Skåneen Lundin keskiaikaiseen yliopistokaupunkiin 20.–21.4.2018. Konferenssiin osallistui lähes 300 kielialan ammattilaista Pohjoismaista Suomea myöten.

SFÖ:n konferenssissa ei jäänyt epäselväksi, että digitalisaatio muuttaa vauhdilla kääntäjien roolia samalla tavalla kuin muitakin ammatteja eikä toukokuussa voimaan tulevaa Euroopan unionin tietosuoja-asetustakaan sovi sivuuttaa: paikallisen asianajotoimiston juristi kertoi GDPR:n perusteista ja muistutti, että asetuksen velvoitteet koskevat myös kääntäjiä.

Konferenssissa oli tarjolla monipuolista asiaohjelmaa selkokielestä konjunktiiveihin. Myös SFÖ:n vuosikokous pidettiin samassa yhteydessä. Esitys englannin aseman muuttumisesta Euroopan komissiossa sekä konekääntämistä käsitelleet keskustelut keräsivät suuren yleisön.

 

Euroopan komissiossa englannilla ylivoima

Anne Cahling Euroopan komission käännöstoimen pääosastosta kertoi englannin kielen aseman muuttumisesta komissiossa. Vuonna 1999 käännöstoimen pääosaston kääntämien tekstien lähtökielistä hieman yli puolet oli englantia ja seuraavaksi suurin oli merkittävällä osuudella ranska. Vuonna 2017 englannin osuus lähtökielenä oli kasvanut jo noin 80 prosenttiin ja ranskan osuus oli kuihtunut saksaakin pienemmäksi. Nykyisin kohdekielistä englannin osuus on suurin, noin 10 prosenttia.

Cahlingin mukaan on hyvin erikoista, että yksi kieli – ranska – dominoi yhteisenä kielenä kauan aikaa ja että toinen kieli eli englanti syrjäytti sen lähes täysin 25 vuodessa. Englannista on tullut komission suurin lähtö- ja kohdekieli, koska suurin osa komission pääosastoista ja palveluyksiköistä käyttää nykyisin työkielenään pelkästään englantia. Sisäiset asiakirjat tuotetaan englanniksi, ja jäsenvaltioiden toimittamat asiakirjat tarvitaan englanniksi.

Englannin kielen osastoon kuuluu kolme käännösyksikköä, joista kaksi sijaitsee Brysselissä ja yksi Luxemburgissa. Osasto työllistää noin 120 kääntäjää ja tuottaa vuodessa noin 200 000 sivua käännöksiä, joista noin puolet ulkoistettuina.

Englannin kielen osasto on erikoistunut tekemään tarvittavassa aikataulussa korkeatasoisia käännöksiä jokaisesta Euroopan unionin 24 virallisesta kielestä. Käännöstoimen pääosastolla käännetään pääosin asiakirjoja, joita jäsenmaat ja muut ulkopuoliset tahot toimittavat komissiolle. Päivittäin on siis pystyttävä kääntämään kaikista virallista kielistä ja myös eräistä Euroopan unionin ulkopuolisista kielistä. Komissiossa on suuren kysynnän vuoksi myös kaksi kiina–englanti–kiina-kääntäjää.

Käännettävät tekstit ovat niin sisäisesti tuotettuja asiakirjoja, kuten tiedotteita ja puheita, kuin myös ulkopuolella laadittuja, kuten jäsenvaltioiden säädöstekstejä, jäsenvaltioiden vastauksia komission esittämiin kysymyksiin, valituksia, oikeustapauksia sekä rahoitusraportteja ja -hakemuksia. On helppo uskoa Cahlingin väitettä siitä, että suurin osa komission työstä halvaantuisi, jos englannin kielen osasto jostain syystä lakkaisi toimimasta.

Brexit mietityttää, sillä Cahlingin mukaan kukaan ei tiedä varmuudella, mitä englannin kielelle tapahtuu sen jälkeen, kun Britannia on eronnut Euroopan unionista, tai miten ero vaikuttaa englannin kääntäjien rekrytointeihin. Eron jälkeen ei uusia kääntäjiä palkata enää Britanniasta vaan rekrytoinnit kohdistunevat Maltan ja Irlannin englanninkielisiin hakijoihin.

 

Neuroverkkokääntäminen on läpimurto

Käännösalan monitaituri Mats Linder alusti konekääntämistä koskevaa paneelikeskustelua kertomalla, että konekääntämistä on harjoitettu aina 1940-luvulta lähtien. Nyt käännösala on Linderin mukaan kuitenkin läpimurron partaalla, sillä neuroverkkokonekääntäminen mullistaa käännösmarkkinat. Neuroverkkokonekääntäminen kehittyy vauhdilla ja ennen pitkää syrjäyttää käännösmuistilla tehtävän käännösprosessin.

Jatkossa suurin osa teksteistä käännetään konekääntimillä. Rutiiniluonteiset työt tehdään koneellisesti, jotta kääntäjät voivat keskittyä inhimillistä otetta vaativiin käännöksiin. Linder visioi, että kääntäjistä tulee kielineuvonantajia ja lokalisoijia.

Linder varoittelee kuitenkin ilmaisista konekääntimistä ja suosittelee, ettei niitä käytettäisi lainkaan. Konekääntimien käyttäjien on kiinnitettävä erityistä huomiota salassapitoon (varsinkin, jos lähtöteksti sisältää henkilötietoja) ja varmistettava, ettei konekäännin tallenna käännettävää sisältöä julkisesti saataville. Täysin varma ei nimittäin voi koskaan olla siitä, että konekäännin ei tallenna siihen syötettyjä tietoja. Jos kuitenkin ilmaiskonekääntimiä käytetään, kannattaa ainakin varmuuden vuoksi anonymisoida tiedot.

 

Konekäännökset jo laajalti käytössä

Mats Linderin alustusta seurasi paneelikeskustelu, jossa Linder haastatteli Ameston, GlobalScandinavian, Languagewiren ja Semantixin edustajia.

Näiden neljän käännöstoimiston edustajat kertoivat, että konekäännökset ovat jo heidän toimistoissaan arkipäivää ja että asiakkaille tarjotaan eritasoisia konekäännöksiä pelkistä konekäännöksistä post-editoituihin konekäännöksiin (raw, light, full).

Käännöstoimistot myös kehittävät joidenkin asiakkaiden kanssa omaa konekäännintä asiakkaiden käyttöön. Asiakas siis tilaa käännöstoimistolta konekäännösten sijaan oman konekääntimen. Vielä ei ole käynyt niin, että asiakas vaatisi käännöstoimistoa käyttämään asiakkaan omaa konekäännintä, mutta keskustelijat eivät nähneet sille mitään estettä.

Asiakkaiden tarve kehittää oma konekäännin johtuu ensisijaisesti siitä, että asiakkaat haluavat itse kääntää tekstejä konekääntimellä omassa suojatussa ympäristössään. Toiseksi konekääntimellä halutaan käsitellä erittäin suuria tekstimassoja, joiden sisällön asiakas haluaa pääpiirteittäin saada selville. Kolmanneksi asiakkaat pyrkivät konekääntimen avulla pienentämään käännöskustannuksiaan.

Panelistit kertoivat havainneensa, että freelance-kääntäjien asenne konekäännöksiin on muuttunut selvästi. Kun muutama vuosi sitten suhtautuminen oli skeptistä, nykyisin automatisointi otetaan vastaan uteliaina ja myönteisesti. Suurin haaste koskee töiden suunnittelua: kun etukäteen ei voi tietää, miten paljon konekäännettyä tekstiä on muokattava, ei ole myöskään mahdollista arvioida, kuinka paljon editointiin kuluu aikaa ja kuinka paljon siitä saa tuloja. Keskustelua on herättänyt myös se, pitäisikö post-editoinnissa siirtyä tuntiperusteiseen hinnoitteluun sen sijaan, että palkkio perustuu segmenttikohtaisiin muutoksiin.

Loppuasiakkaille ei ole merkitystä, millä tavalla käännös on tehty, kunhan post-editoidun konekäännöksen laatu vastaa perinteisellä tavalla laaditun käännöksen laatua.

Konekääntimet kehittyvät valtavaa vauhtia, ja markkinahinnat vaikuttavat siihen, miten kysyntä kehittyy. Yksi merkittävä muutos on se, että konekäännösten yleistyessä loppukäyttäjien odotukset käännetyn tekstin laadusta ovat muuttumassa.

Keskustelijoiden mukaan ihmi­­­skääntäjiä tarvitaan edelleen ja käännettävien tekstien volyymit kasvavat joka tapauksessa eksponentiaalisesti. Kääntäjien ja käännöstoimistojen rooli muuttuu kuitenkin dramaattisesti seuraavien kymmenen vuoden aikana: 20-30 vuoden päästä markkinoilla ei enää ole kääntäjiä vaan kielikonsultteja.

 

Suomi edelleen vaikeasti automatisoitavissa

Panelisteista Semantixin Tanskan-toimiston edustaja kertoi myöhemmin erikseen konekääntämisestä Semantixilla. Perusperiaatteena on, että konekäännöksen post-editoinnissa ei muutettaisi mitään, mikä on ihan hyvää, sillä se ei tuo käännökseen lisäarvoa. Post-editoijan on navigoitava huonon, riittävän hyvän ja erinomaisen tuotoksen välillä. Olennaista käännöksen muokkaamisessa on se, mitä asiakas käännöksellä tavoittelee, eikä se, mikä on kääntäjän oma mieltymys.

Konekäännösten laadussa on yhä kielikohtaisia eroja: konekääntämisen kannalta kaikkein hankalimmiksi kieliksi ovat osoittautuneet suomi ja korea.

 

Alalla utelias ja odottava tunnelma

SFÖ:n konferenssissa kävi selväksi, miten laaja-alaisia ja haastavia aiheita asiatekstinkääntäjät työssään käsittelevät: yleisön joukossa oli kääntäjä, joka oli kääntänyt Burundin adoptiolain ruotsiksi, ja toinen, joka oli ruotsintanut paavin latinankielisen kirjeen Ruotsin kuninkaalle.

Konferenssissa toistuivat usein sanat utelias, odottava ja jännittävä oli puhe sitten brexitistä, konekääntimistä tai markkinakehityksestä. Kieli- ja käännösala on selvästi käymässä läpi nopeaa ja mielenkiintoista murrosta.

Lundissa oli ystävällinen, leppoisa ja suorastaan viihteellinen tunnelma. Vuoden 2019 SFÖ-konferenssi järjestetään Södertäljessä. Jos konferenssin ohjelma kiinnostaa, siihen kannattaa osallistua vaikka ruotsi ei olisikaan oma työkieli. Kouluruotsin perusteella pystyy hyvin seuraamaan esityksiä, ja jutustelussa voi aina turvautua englantiin. Konferenssin järjestäjät ottivat myös hienosti huomioon ensikertalaiset, jotka eivät tunteneet muita osallistujia.

 

Teksti ja kuvat: Marjukka Lehtinen

Kirjoittaja on SKTL:n asiatekstinkääntäjien jaoston toimikunnan jäsen ja Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy:n käännösryhmän päällikkö.