FIT Europe kokoontui Barcelonassa

13.12.2017

Katalonian alueparlamentti.
Kuvassa vasemmalta oikealle: FIT Europen hallituksen jäsen Vanzan, 2. varapuheenjohtaja Walter-Johnsen, puheenjohtaja Schiller, APTICin puheenjohtaja Paola Tormo, varapuheenjohtaja Ruiz-Brunelot, ja järjestäjä Carlos Mayor, rahastonhoitaja Stafilia, jäsen O'Shea, järjestäjä Marta Morros ja pääsihteeri Heard.
Konferenssin keynote-puhujana oli Euroopan komission käännöstoimen pääosasto DGT:n kääntäjä John Evans.

FIT Europen vuosikokous

 

Maailman kääntäjien, tulkkien ja terminologien kattojärjestö FIT:n Euroopan alueen FIT Europen vuosikokous järjestettiin Barcelonassa 11.11.2017. SKTL:n edustajana kokouksessa oli SKTL:n ja FIT:n hallituksen jäsen Pia von Essen.

Kokouksessa vahvistettiin edellisen vuosikokouksen pöytäkirja, käsiteltiin sääntömääräiset asiat ja valittiin FIT Europelle uusi hallitus.

Äänestyksessä vuoden 2018 hallitukseen valittiin:

  • - Puheenjohtaja Annette Schiller, Itia, Irlanti
  • - Pääsihteeri Reiner Heard Aticom, Saksa,
  • - Rahastonhoitaja Dimitra Stafilia, PEEMPIP, Kreikka
  • - Varapuheenjohtaja Wanda Ruiz-Brunelot, SFT, Ranska
  • - Toinen varapuheenjohtaja Henrik Walter-Johnsen, Navio, Norja
  • - Jäsen Gabriella S. Vanzan, Assointerpreti, Italia
  • - Jäsen John O’ Shea PEM, Kreikka

 

FIT Europen asiakirja kiusaamisesta järjestötyössä hyväksyttiin yksimielisesti. Kokouksessa myös todettiin, että vuosikokousten yhteydessä on syytä olla 1–2-päiväinen konferenssi.

Belgialainen järjestö CBTI totesi, että FIT Europen pääkonttori voi toimia jatkossakin järjestön toimitiloissa, vaikkei CBTI:llä enää olekaan edustajaa hallituksessa.

 

Euroopan kääntäjiä puhuttavat englanti, tekniikka ja verkkoturvallisuus

 

FIT Europen vuosikokousta edelsi perjantaina 10.11. konferenssipäivä, joka olikin ladattu täyteen tiukkaa asiaa.

Konferenssissa avajaistervehdyksiä esittivät järjestävän organisaation eli Katalonian ammattikääntäjien ja -tulkkien järjestön APTICin puheenjohtaja Paola Tormo, FIT Europen väistyvä puheenjohtaja Natacha Dalügge-Momme sekä FIT:n puheenjohtaja Kevin Quirk.

Konferenssissa osallistujia oli kuutisenkymmentä, heistä ehkä noin puolet oli pääosin Kataloniassa ja muualla Espanjassa toimivia kääntäjiä ja tulkkeja, jotka olivat tulleet osallistumaan vain konferenssipäivään, ja suunnilleen toinen puoli oli FIT:n jäsenjärjestöjen edustajia, jotka olivat paikalla sekä perjantain konferenssin että lauantaisen FIT Europen kokouksen takia.

 

Englanti muuttuvassa EU:ssa

 

Konferenssin keynote-puhujana oli Euroopan komission käännöstoimen pääosasto DGT:n kääntäjä John Evans, jonka otsikkona oli English: Whose langauge is it anyway? Evans puhui eloisasti englannin asemasta EU:ssa ja kertoi, että vaikka monikielisyys on EU:ssa taattu, on englanti käytännössä noussut yhteiseksi valmistelukieleksi käytännössä kaikkialla muualla paitsi Euroopan unionin tuomioistuimessa, joka on perinteisesti toiminut ja toimii yhä pääasiassa ranskaksi.

Delügge-Momme oli avajaissanoissaan heittänyt ilmoille jopa kysymyksen siitä, olisiko englannista tulossa brexitin myötä ns. harvinainen kieli, mutta Evans torjui toki tämän ajatuksen muistuttamalla englannin lingua franca -aseman lisäksi siitä, että onhan englanti unionissa yhä pysyvien Irlannin ja Maltankin virallinen kieli. Tilastojen mukaan 82 prosenttia alkuperäisasiakirjoista laaditaan EU:ssa englanniksi, seuraavaksi eniten asiakirjoja valmistellaan "muilla kielillä", joiden osuus on yhteensä 12 prosenttia, sen jälkeen tulee ranska 4 prosentin osuudellaan ja sitten saksa vain 2 prosentillaan.

Huolimatta englannin valta-asemasta valmistelukielenä käännöksiä tehdään ehdottomasti eniten englanniksi, jopa kolme kertaa enemmän kuin muihin kieliin. Selityksenä on se, että hyvin suuri osa jäsenvaltioista kansalliskielillä EU-elimiin tuleva aineisto käännetään niistä juuri englanniksi. Siksi englannin kääntäjiä on EU:ssa paljon. Heidän joukossaan on sekä syntyperäisiä englanninpuhujia että niitä, joille englanti on vieras kieli – syntyperäisyys ei siis ole välttämätöntä, vaan vaatimuksena on vain läpäistä englannin kääntäjien sisäänottotesti.

Koska valtava määrä aineistosta on sisältöasiantuntijoiden eli usein muiden kuin syntyperäisten englannin käyttäjien suoraan englanniksi tuottamaa eikä suinkaan englanniksi ammattimaisesti käännettyä, on unionin englanninkielinen aineisto kielellisesti vähintäänkin kirjavaa. Evans kertoi englannin kansainvälisen käytön vaikuttavan jonkin verran myös käännöksiin, sillä kääntäjät ottavat työssään huomioon englannin aseman lingua francana ja välttävät liiallista idiomien ja englannin erikoisuuksien käyttöä. Nämä kaksi asiaa ovatkin johtaneet jopa arveluihin siitä, onko jo syntynyt uusi kieli nimeltä euro-englanti, mutta ihan niin pitkälle Evans ei ollut valmis menemään. Toki hän luetteli esimerkkejä sellaisista englannin piirteistä, jotka ovat unionin aineistoissa tavallisia mutta joita syntyperäinen englannin käyttäjä ei tuottaisi, sillä suuri osa niistä on vakiintuneita näennäisvastineita, kuten actual käytettynä ranskan vaikutuksen vuoksi merkityksessä ajankohtainen, vaikka actual englanniksi tarkoittaakin varsinaista tai todellista. Hän tunnusti myös, että vähitellen nuokin muodot alkavat kuulostaa normaalilta syntyperäisenkin kielen käyttäjän korvassa: kieli muuttuu monin tavoin.

Evans kommentoi myös Aasian tilannetta, jossa käytetään kirjaimellisesti tuhansia eri kieliä. Siellä monet toimijat valitsevat yhteiseksi kielekseen englannin, joka ei ole minkään maan virallinen kieli. Niinpä usein onkin koulutettava tulkkeja ymmärtämään näiden toisten Aasian maiden englantia eikä suinkaan brittiläistä tai yhdysvaltalaista englantia.

Puheenvuoronsa lopuksi Evans vielä arvuutteli, mitkä ovat ne EU:n kielet, joista osallistujat arvelivat käännöksiä englantiin tehtävän eniten. Arvauksissa kärjessä olivat ranska, saksa ja espanja, mutta todellisuudessa listan kärkeä pitivät saksa, kreikka, espanja, italia ja vasta sitten ranska. Suomi näytti olevan listan kolmanneksi viimeisenä samalla tasolla viron kanssa. Ilmeisesti Suomessa ei siis juurikaan hyödynnetä EU:n suuntaan unionin takaamaa monikielisyyttä, joka tilastojen mukaan kuitenkin maksaa vain 2 euroa kansalaista kohden vuodessa.

 

Tekniikan pelko alkaa hälvetä



Konferenssin ohjelmassa oli myös paneelikeskustelu tekniikan vaikutuksesta käännös- ja tulkkausalan ammatteihin. Keskustelijoina olivat freelance-kääntäjä, komission tulkki, komission kääntäjä, freelance-tulkki sekä käännöstieteen yliopisto-opettaja. Keskustelu rönsyili tekniikasta ja sovellusalasta toiseen aika vauhdikkaasti, ja aina välissä otettiin mukaan yleisön näkemyksiä.

Yleisesti tuntui siltä, että monenlaisen tekniikan läpilyöminen alallamme aletaan hyväksyä ja ihmiset kokevat hyötyvänsä siitä monin tavoin, vaikka toki konekääntämisen vaikutuksia ja työnkuvan muuttumista myös pelätäänkin. Kukaan ei kuitenkaan enää huudellut sulkakynän perään eikä haikaillut pölyisiin kirjastojen kellareihin tosissaan, vaikka jotain nostalgisia häivähdyksiä salissa hetkittäin olikin aistittavissa. Asenteet muuttuvat sukupolvien myötä; tässäkin tilaisuudessa mekaanista kirjoituskonetta aikanaan käyttäneet alkoivat olla jo vähemmistössä. Keskustelun lisäksi interaktiivisella työkalulla kerättiin osallistujien vinkkejä ja linkkejä hyödyllisiksi koetuista teknisistä apuvälineistä.

 

Viestintä, sähköinen media ja verkkoturvallisuus

 

Iltapäivällä oli vuorossa vauhdikas esitys viestinnästä ja sähköisestä mediasta, jota seurasi aiheeseen sopivasti tietopaketti tietosuojasta ja verkkoturvallisuudesta.

EU:ssa freelance-tulkkina sekä kouluttajana toimiva Joshua Goldsmith puhui yksittäisen ammattilaisen viestinnästä ja sosiaalisen median käytöstä, mutta soveltuvin osin käsiteltiin myös sitä, miten alamme järjestöjen tulisi viestiä verkossa. Vauhtia riitti ja vinkkejä sateli, ja ehkä juuri siksi esityksestä jäi sen pitkästä kestosta huolimatta vähän pintapuolinen olo, mutta oli mukana paljon ajattelemisen aihettakin. Ydinasiat eivät sinänsä olleet mitään uutta: on mietittävä päämäärätietoisesti miksi, kenelle, miten ja mitä tulisi viestiä ja sitten pidettävä siitä kiinni. Ehkä tässä esityksessä esiin nousi vielä tavallista enemmän myös se, kuinka pelkkä oman ammatillisuuden esille tuominen yksipuoleisesti ei riitä, vaan on myös aktivoitava muita esimerkiksi kysymyksin ja keskusteluin, jotta oma ammatillisuus pääsee tekemään vaikutuksen myös siten syntyvissä verkostoissa.

Seuraavaksi kuultiin asiaa, joka periaatteessa koskettaa jokaista ja josta periaatteessa jokainen tietää jotain – mutta joka käytännössä jää aivan liian monilta aivan liian vähälle huomiolle. Komission tulkki Alexander Drechsel puhui asioista mukavan maanläheisesti ja ymmärrettävästi eikä vaikuttanut monien tietosuojaihmisten tapaan äärimmäisyyksiin menevältä ja vainoharhaiselta vaan ymmärsi ja korostikin usein, että kyse on tasapainon hakemisesta toisaalta mukavuuden ja helppouden ja toisaalta tietosuojan välillä. Pariin tuntiin mahtui mainintoja monenlaisista teknisistä ratkaisuista niin Windows-, Android- kuin Apple-maailmaankin yhtä lailla tietokoneille kuin puhelimillekin, joten jokainen sai esityksestä takuulla irti jotain uutta ja juuri itselleen sopivaa.

Konferenssin päättivät Filip Majcen EU:n tulkkauksen pääosastosta (SCIC) ja FIT Europen hallituksen jäsen Michal Staša. Puheenvuoroissa yhteisenä nimittäjänä olivat tulkeille tärkeän tiedon keskittäminen kaikkien käytettäväksi. Konkreettista sisältöä ei ollut kovin paljon, koska hankkeet ovat vasta valmisteilla.

 

Teksti ja kuvat: Pia von Essen

Kirjoittaja on SKTL:n edustaja FIT:n hallituksessa.