Runojen uudelleenkääntämiskilpailun satoa: Juha Silvo

Kuolemattomuuden kuiskauksia 

Webster tuonen valtaamana

kallot näki kasvoissa, 

maan povessa rinnattomat

virneessä vailla huulia

sipulit silmäkuopissa! 

Hän tiesi miten ilmestyvät 

kuolleet raajat mielen kuviin,

hekumassa pelkistyvät.

Donnen, luulen, yhtälailla

kokeminen valtaan otti,

perimmäisiin tunkeutumaan

senkin yli hänet johti,

kun ytimissään ahdistuksen

tunsi ja horkan luurangon:

ei liha saata lievittää,

jos syntymäkuume luissa on.

.    .    .    .    . 

Grishkin on kiva venakko,

silmiin maalaa korostuksen,

korsetitta rinnat suovat

pneumaattisen lupauksen.

Apinan saa säntäilemään

makuultakin jaguaari,

Grishkinillä asunnossaan

onkin oikein buduaari;

laiskanpulska jaguaari

ei päästä puunsa suojassa

niin raakaa kissantuoksua

kuin Grishkin salongissansa.

Ja Abstraktikaan Olio

ei vastustaa voi charmiaan;

meikäläiset luista hakee

lämmön metafysiikkaan.

Alkuperäinen runo:

T. S. Eliot

Whispers of Immortality

Webster was much possessed by death

And saw the skull beneath the skin;

And breastless creatures under ground

Leaned backward with a lipless grin.



Daffodil bulbs instead of balls

Stared from the sockets of the eyes!

He knew that thought clings round dead limbs

Tightening its lusts and luxuries.



Donne, I suppose, was such another

Who found no substitute for sense;

To seize and clutch and penetrate,

Expert beyond experience,



He knew the anguish of the marrow

The ague of the skeleton;

No contact possible to flesh

Allayed the fever of the bone.


.    .    .    .    .


Grishkin is nice: her Russian eye

is underlined for emphasis;

Uncorseted, her friendly bust

Gives promise of pneumatic bliss.



The couched Brazilian jaguar

Compels the scampering marmoset

With subtle effluence of cat;

Grishkin has a maisonette;



The sleek Brazilian jaguar

Does not in its arboreal gloom

Distil so rank a feline smell

As Grishkin in a drawing-room.



And even the Abstract Entities

Circumambulate her charm;

But our lot crawls between dry ribs

To keep our metaphysics warm.

Aikaisemmat suomennokset:

Juha Mannerkorpi (T.S. Eliot. Autio maa. Neljä kvartettia ja muita runoja. Otava 1949)

Perusteluni sille, miksi uudelleenkäännöstä tarvitaan, ovat seuraavat:

Mannerkorven runo ei syki ja jää monin paikoin minulle käsittämättömäksi.