Riitta valmistui diplomikirjeenvaihtajaksi Hankenilta opiskeltuaan ensin pohjoismaista filologiaa Helsingin yliopistossa. Harrastusten ja kiinnostuksen myötä löytyi työpaikka Nuorten Kotkien Keskusliitosta, jossa Riitta hoiti kansainvälisiä asioita. Ammattiyhdistysliike oli lähellä Riitan sydäntä, ja kun Riitan kielitaito huomattiin, hän pääsi tulkkaamaan ay-liikkeen tilaisuuksiin. Pohjoismaiden neuvostossa Riitta oli tulkkina ensimmäisessä istunnossa, jossa vuonna 1977 otettiin käyttöön simultaanitulkkaus skandinaavisten kielten ja suomen välillä. Metallityöväen Liiton kääntäjäksi ja tulkiksi Riitta siirtyi vuonna 1985.
Ay-tulkkausten myötä myös Euroopan unioni tuli Riitalle tutuksi jo ennen Suomen EU-jäsenyyttä, kun hän vuonna 1994 aloitti tulkkaukset freelancerina niin parlamentille kuin muillekin EU:n toimielimille. Kun Suomi liittyi jäseneksi vuonna 1995, tarvittiin lisää osaavia tulkkeja, joitten koulutuksessa ja koulutuksen kehittämisessä Riitta oli mukana. Vakituisen työnsä ohella Riitta teki myös freelancetöitä eri toimeksiantajille. Hänellä oli monipuolinen kokemus sekä simultaani- että konsekutiivitulkkauksesta erilaisissa kansainvälisissä kokouksissa ja tilaisuuksissa. Eläkkeelle vuonna 2005 jäätyäänkin Riitta jatkoi työntekoa lukuisten vakituisten asiakkaittensa pyynnöstä.
Suomen kääntäjien ja tulkkien liittoon Riitta liittyi vuonna 1976 osallistuttuaan liiton Hanasaaressa järjestämälle ensimmäiselle tulkkauskurssille vuonna 1975. Hän oli aktiivisesti mukana tulkkijaoston toiminnassa lähes sen perustamisesta asti ja toimi sen puheenjohtajana vuosina 1998 – 2001, myöhemmin vielä varapuheenjohtajana. Hän oli pariin otteeseen liiton hallituksen jäsen tulkkijaoston edustajana ja myöhemmin vielä vaaleilla valittuna jäsenenä.
Riitta Kaljunen vaikutti määrätietoisesti ja aktiivisesti tulkkien työolojen ja palkkioiden myönteiseen kehitykseen. Hänen laaja ammattiyhdistysasioiden tuntemuksensa ja vankka käytännön kokemuksensa olivat suureksi avuksi ja hyödyksi, kun liitossa laadittiin tulkkien mallisopimusta ja sopimusehtoja. Riitta oli mukana tulkkien palkkioita selvittäneessä työryhmässä sekä ideoimassa ja toteuttamassa tulkkijaoston koulutus- ja virkistäytymistapahtumia, joilla edistettiin tulkkien ammatillista hyvinvointia sekä uuden oppimista. Neuvotteluissa sekä tapaamisissa Riitta oli usein niin tarpeellinen ja rauhallinen järjen ääni. Hänen asiantuntevaa ammattitaitoaan ja kokemustaan arvostivat niin toimeksiantajat kuin kollegatkin.
Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto myönsi Riitalle vuonna 1998 hopeisen ja 2004 kultaisen ansiomerkin. Vuonna 2005 hän sai Uljas Attila -palkinnon tunnustuksena työstään tulkkien hyväksi ja liiton kunniajäseneksi hänet kutsuttiin vuonna 2010.
Sekä työurallaan että sen jälkeen Riitta tuki nuorisotyötä ja osallistui siihen aktiivisesti. Entisen työpaikkansa Kotkaliikkeen leireille saattoi mennä hommiin, vaikkei ”liitossa enää ollutkaan”.
Riitta matkusti työkseen, mutta matkustaminen yhdisti myös perheen kesäisin, jolloin veneily- ja matkailuautoharrastus vei koko perheen tutustumaan lukuisiin koti- ja ulkomaisiin kohteisiin. Riitta oli vuosien ajan tuttu näky viikonloppuaamuisin jäähallilla, jossa hän seurasi nuoremman tyttärensä muodostelmaluisteluharrastusta. Lastenlapset olivat Riitalle rakkaita; varsinkin eläkkeelle jäätyään hän vietti paljon aikaa kolmen lastenlapsensa kanssa.
Vielä vuosi sitten keväällä Riitta teki tulkkauskeikan, kyky tehdä työtä piti elämässä kiinni. Syksyllä 2012 sairaus kuitenkin paheni ja vei Riitan sairaalaan, jossa hän omaisten saattamana nukkui pois aikaisin aamulla 28.5.
Tulkkikollegat muistavat Riitan maanläheisenä ja reiluna, joskus räväkkänäkin ja ulospäin suuntautuneena kollegana. Hän toteutti käytännössä tulkkien välistä solidaarisuutta ja kollegiaalisuutta ja tuki muita kollegoita näiden työssä sekä ohjasi ystävällisesti ja lempeästi nuorempia tulkin uralla. Riitta oli iloinen, spontaani ja lämminsydäminen ihminen, joka levitti ympärilleen hyvää ilmapiiriä. Musiikin ystävänä hän saattoi tulkkauspäivän päätteeksi luikauttaa pienen laulun kollegoiden iloksi.
Marjo Autioniemi, Kirsi Lammi, Teija Potenze
Riitan ystäviä ja kollegoita, tulkkijaoston puheenjohtajia
Helkky Halme
Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton pitkäaikainen järjestösihteeri, eläkkeellä