Me kirjallisuuden tekijät emme suoraan sanottuna ymmärrä Euroopan unionin itsepintaista pyrkimystä ”uudistaa” tekijänoikeuksia Euroopassa keinolla millä hyvänsä.
Euroopan komissio on valinnut väärän kohteen käydessään tekijänoikeuksien kimppuun helpottaakseen ”digitaalisten sisämarkkinoiden” kasvua, vaikka juuri tekijänoikeudet ovat kirjallisuuden luomisen ehdoton edellytys. Kirjallisuuden tekijöiden tekijänoikeuksien heikentäminen merkitsisi sähkökirjamarkkinoiden tukahduttamista alkutekijöihinsä ja kirjallisuuden köyhdyttämistä.
Tekijänoikeudet eivät ole esteenä teosten leviämiselle. Käännösoikeuksien myynti mahdollistaa kirjan kääntämisen ja julkaisemisen eri maissa. Teosten levityksen todelliset esteet ovat taloudellisia, teknologisia ja verotukseen liittyviä, ja Euroopan unionin olisi ennen kaikkea syytä puuttua monopoleihin, suojattuihin formaatteihin ja veronkiertoon.
Kieltäytyessään hyväksymästä Julia Redan raporttia sellaisenaan Euroopan unionin parlamentti otti voimakkaasti kantaa kirjailijoiden tekijänoikeuksien puolesta ja ilmoitti samalla haluavansa suojella luovia aloja koko ajan lisääntyvältä taloudelliselta epävarmuudelta. Valitettavasti parlamentti kuitenkin mahdollisti samalla monia poikkeuksia, joita komissio voi laajentaa ja standardisoida ja vahvistaa direktiivillä piittaamatta maakohtaisista päätöksistä, jotka jo tyydyttävät lukijoiden ja kirjan muiden käyttäjien tarpeet.
Millä tavalla nämä poikkeukset edistävät luovaa työtä? Kuinka paljon poikkeuksia (kirjastoille ja arkistoille, sähkökirjojen lainaamiselle, tutkimukselle ja opetukselle, tekstien ja tiedon louhinnalle, kopioinnille, loppuun myydyille painoksille, orpoteoksille…) tarvitaan ennen kuin niistä tulee sääntö ja tekijänoikeudesta poikkeus?
Tekijänoikeudet ovat elintärkeitä, koska ne takaavat tekijälle sekä taloudellisen että moraalisen oikeuden hänen omiin teoksiinsa. Tekijänoikeudet ovat eurooppalaisen kirjallisuuden kivijalka; ne mahdollistavat toimeentulon ja säännöllisen työnteon; niiden suojaaminen rahoittaa luovaa työtä ja mahdollistaa kirjallisuuden koko tuotantoketjun; ne muodostavat perustan tekijöiden toimeentulolle. Tekijänoikeudet mahdollistavat paitsi sen, että tekijät saavat nauttia työnsä hedelmistä, myös heidän vapautensa ja itsenäisyytensä. Tekijät eivät haikaile takaisin mesenaatteja eivätkä halua elää vain julkisen tuen varassa vaan omasta työstään. Kirjoittaminen on ammatti, ei harrastus.
Tekijänoikeudet ovat monisatavuotisen historiansa aikana mahdollistaneet sen, että kirjallisuuden tekijät voivat tulla mistä yhteiskuntaluokasta hyvänsä, ja tulevaisuudessa ne mahdollistavat sähkökirjojen kehityksen ja jakelun laajalle yleisölle. Vaikka tekijänoikeudet eivät olekaan mikään uusi asia, ne ovat nykyaikaa – ja myös sovitettavissa yhteen uuden teknologian kanssa.
On ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, että kirjallisuuden tekijät ja lukijat ovat samalla puolella. Kirjallisuutta ei ole ilman kirjailijoita, mutta vasta lukijat antavat kirjallisuudelle merkityksen. Kirjailijat ovat aina syleilleet ympärillään tapahtuvaa muutosta ja kehitystä. Kukaan ei puolusta ajatuksen, ilmaisun ja luomisen vapautta kiivaammin kuin kirjallisuuden tekijä. Ajatusten ja tiedon jakaminen on heille tärkeää: se on heidän elinehtonsa. Kirjallisuuden tekijät ovat ennen kaikkea lukijoita.
Me eurooppalaiset kirjallisuuden tekijät pyydämme Euroopan päättäjiä luopumaan aikeista heikentää tekijänoikeuksia erilaisilla poikkeuksilla. Mikään ”kompensaatio” ei riitä korvaamaan teosten myynnistä saatuja tuloja, varsinkaan kun kirjallisuuden tekijät kärsivät jo nyt alati kasvavasta taloudellisesta epävarmuudesta. Vaikka ajatus voikin tuntua houkuttelevalta, ilmaisia lounaita ei ole, ja kirjallisuuden tekijöiden pyyntö Euroopan päättäjille onkin, etteivät he tekisi päätöksiä, jotka hyödyttävät vain isoja jakelijoita ja sisällöntuottajia. Kirjallisuuden tekijöille kuuluu oikeudenmukaisempi osa kirjan tuotosta etenkin sähkökirjamarkkinoilla, kohtuuttomat sopimusehdot tulee kieltää ja piratismin vastaisen taistelun pitää jatkua.
Luomisen vapaus ja eurooppalaisen kulttuurin elinvoimaisuus on meidän kaikkien asia.
(Suomentaneet Heikki Karjalainen ja Aura Sevón)