Vuonna 2025 valmistuneessa maisterintutkielmassani tarkastelin suomenkielisten virkatekstien venäjänkielisiä käännöksiä selvittääkseni, miten sukupuolineutraali suomi sukupuolittuu kääntyessään venäjäksi ja voidaanko suomen sukupuolineutraalius säilyttää rikkomatta venäjän sääntöjä ja konventioita. Tutkimusaineistona olivat Suomen viranomaisten virkatekstien käännökset. Aineistovalinta perustui siihen, että nämä käännökset toimivat Suomen normeja ja arvoja heijastavana peilinä ihmisille, jotka tutustuvat Suomeen, sen elämään ja kulttuuriin käännösten kautta. Kielellinen tasa-arvo on yksi niistä arvoista, jotka mielestäni olisi tärkeää säilyttää ja välittää tälle kohdeyleisölle.
Kieliparin ongelma: sukupuolettomuus vrt. sukupuolittuneisuus
Suomea pidetään sukupuolineutraalina kielenä lähinnä siksi, ettei siinä ole kieliopillista sukua. Sukukategoria ei ole kadonnut eikä tasoittunut, vaan suomen nomineilla sitä ei ole koskaan ollutkaan. Suomessa on silti havaittu geneerisen maskuliinisuuden ilmentymiä sekä muuta piilosukupuolittuneisuutta, mutta verrattuna moniin muihin kieliin se on varsin lievää.
Venäjä taas on vahvasti sukupuolittunut kieli. Kaikilla venäjän nomineilla on kieliopillinen suku, minkä lisäksi myös pronominit, adjektiivit, partisiipit sekä menneen ajan verbit mukautuvat suvun mukaan. Siksi jo yhdessä lauseessa voi olla useita sukupuolisidonnaisia morfologisia yksiköitä.
Samalla venäjän kieli on mieskeskeinen. Sen mieskeskeisyys eli ns. geneerinen maskuliinisuus ilmenee esimerkiksi siinä, että monille tehtävä-, rooli-, status- yms. nimikkeille ei ole neutraaleja (ei-pejoratiivisia) feminiinimuotoja. Perinteinen kielioppi pitää useita maskuliinisia nimikkeitä sukupuolineutraaleina, mutta tutkimuksen mukaan niihin liittyy vahvoja androsentrisia konnotaatioita: jos nimikkeen tarkoite on tuntematon, ollaan taipuvaisia tulkitsemaan sen tarkoittavan miestä. Lisäksi monikossa maskuliinia käytetään yleistävänä, molempiin sukupuoliin viittaavana muotona, kun taas feminiininen monikko viittaa pelkästään naisiin.
Sukupuolitietoinen viestintä Suomessa ja Venäjällä: kääntäjä kahden tulen välissä
Sukupuolitietoinen viestintä on vakiintunut osaksi kansainvälisiä ja suomalaisia kielenkäytön suosituksia. Suomen kielen lautakunta julkaisi kannanoton sukupuolineutraalin kielenkäytön edistämisestä v. 2007. Siinä kehotettiin käyttämään ja jopa luomaan uusia sukupuolineutraaleja tehtävänimikkeitä sekä tarkastelemaan jo vakiintuneita nimikkeitä kriittisesti ja muuttamaan ne tarvittaessa sukupuoleen viittaamattomiksi. Vuonna 2019 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Tasa-arvotiedon keskus julkisti ohjeita sukupuolitietoiseen viestintään THL:n verkkosivuilla. Kääntämisessä sukupuolitietoinen kielenkäyttö on todettu tarpeelliseksi ainakin suomi–englanti-kieliparissa.[1]
Sukupuolineutraalin viestinnän näkökulmasta suomalaisten virkatekstien kääntäminen venäjäksi asettaa suomi–venäjä-kääntäjän todellisen haasteen eteen. Toisaalta kääntäjän olisi hyvä noudattaa samoja sukupuolitietoisen viestinnän periaatteita, joita käytetään lähtötekstejä laadittaessa. Toisaalta hänen on noudatettava kohdekielen normeja, jotka venäjässä eivät ole lähelläkään EU:n tasoa sukupuolitietoisen viestinnän osalta. Lisäksi kääntäjä saattaa törmätä venäjänkielisen kohdeyleisön skeptiseen tai peräti negatiiviseen suhtautumiseen kielelliseen tasa-arvoon.
Ongelmaa syventää se, että yleensä sukupuolisidonnaisten kieli-ilmiöiden tutkimus on sidoksissa yleisen sukupuolentutkimuksen kehitykseen. Venäjällä kiristynyt sisäpolitiikka ja patriarkaalisten ”arvojen” juurruttaminen ovat johtaneet siihen, että sukupuolentutkimus on alkanut vähentyä, joten myös tieteellinen keskustelu kielellisestä tasa-arvosta on tyrehtynyt lähes kokonaan. Vaikka venäjää käytetään monissa eri maissa, venäjän kieliopilliset säännöt hyväksytään, sanakirjat julkaistaan ja kielenhuolto-ohjeita laaditaan pääasiassa Venäjän federaatiossa. Kansainvälisellä tasolla muutamat tahot, kuten YK, Maailman henkisen omaisuuden järjestö WIPO ja Microsoft, ovat laatineet omia venäjän kieltä koskevia kielenhuolto-ohjeita, joissa annetaan suosituksia mm. sukupuolitietoiseen kielenkäyttöön. Yhteisten puitteiden puuttuessa nämä ohjeet eroavat toisistaan eivätkä sovi helposti ja kattavasti kaikille.
Sukupuolittuneisuuden lieventäminen suomi–venäjä-käännöksissä
Tutkielmani keskeisenä kysymyksenä oli, miten käännösten kielellistä tasa-arvoa voidaan lisätä rikkomatta venäjän kielen konventioita ja kieliopin sääntöjä. Analyysini osoitti venäjän tarjoavan monenlaisia keinoja sukupuolittuneisuuden lieventämiseksi. Sukupuolittuneisuutta voidaan välttää muuttamalla aktiivisia lauseita passiiveiksi tai nollapersoonalauseiksi, käyttämällä kollektiivisubstantiiveja, substantivoituja partisiippeja sekä sukupuolineutraaleja tai vähemmän sukupuolittuneita parafraaseja. Tietyissä tapauksissa voidaan myös muuttaa verbien aikamuoto preteritistä preesensiin, siirtyä kolmannesta persoonasta toiseen persoonaan tai välttää kolmannen persoonan pronominien käyttöä. Silloin kun sukupuolittuneisuutta on vaikea välttää, sitä voidaan lieventää tuomalla molemmat sukupuolet esiin mm. käyttämällä monikkomuotoja, liittämällä feminiinipäätteitä maskuliinisen muodon perään sulkeisiin tai vinoviivan jälkeen, käyttämällä naisten ja miesten nimikkeitä rinnakkain sekä valitsemalla verbimuodot sukupuolitietoisesti.
Tällä hetkellä sukupuolittuneisuutta lieventäviä keinoja käytetään suomi–venäjä-käännöksissä suhteellisen rajoitetusti. Tavallisimmin kääntäjät turvautuvat ns. ortografisiin keinoihin eli lisäävät feminiinipäätteen tai feminiininimikkeen maskuliinimuotoon suluissa tai vinoviivan jälkeen. Muita keinoja käytetään huomattavasti vähemmän. Jos lähtötekstissä esiintyy nimike yksikkömuodossa, se käännetään yleensä kohdekielisellä sanakirjavastineella, joka on tavallisimmin maskuliinimuodossa. Näin ollen käännökset sukupuolittuvat eniten, kun lähtöteksti sisältää runsaasti ammatti-, rooli-, tehtävä- ja asemanimikkeitä.
Tutkimukseni tuloksena olen päätynyt siihen, että virkatekstejä voi hyvin kääntää venäjäksi entistä sukupuolitietoisemmin. Vaikka venäjän kielelle ominaista sukupuolittuneisuutta on mahdotonta kokonaan karsia käännöksistä, sukupuolitietoisuutta voidaan lisätä ja kielellistä tasa-arvoa edistää monin eri tavoin. Tämä saattaa kuitenkin edellyttää irtautumista uskollisuudesta alkuperäistekstille ja keskustelua käännöksen tavoitteista asiakkaan kanssa.
Tutustu tutkielmaan
Tutkielmaan Sukupuolettomuus sukupuolittuneessa peilissä: Sukupuolitietoinen kielenkäyttö virkatekstien suomi–venäjä-käännöksissä voi tutustua kokonaisuudessaan täällä.
[1] Ks. Valtioneuvoston kanslian v. 2019 julkaisema English Style Guide: A Handbook for Translators, Revisers and Authors of Government Texts
P.S. Suuri kiitos graaduohjaajalleni Svetlana Probirskajalle sekä opettajilleni Julia Ekmanille, jonka ohjaamasta käännösprojektista graduni sai alkunsa, ja Jenniliisa Salmiselle, jonka rohkaisevan palautteen ansiosta tämä artikkeli syntyi.
