Olin pitänyt itsestäänselvyytenä, että suomalaisen kirjallisuuden rakastetuimmat klassikot on joskus käännetty englanniksi. Yllätyin, kun huomasin, että tämä ei pädekään Minna Canthin (1844–1897) näytelmään Työmiehen vaimo (1885). Halusin tehdä oman osani sen eteen, että entistä suurempi joukko suomalaisen kaunokirjallisuuden koskettavia ja mukaansatempaavia klassikkoja ylittää yhä useammat kielirajat. Olen siksi kääntänyt englanniksi Canthin kaksi tunnetuinta näytelmää ja julkaissut ne teoksena The Workman’s Wife, Anna Liisa. Lisäksi olen kirjoittanut kirjailijan elämäkerran Minna Canth: Writing to Challenge, jossa esittelen lukijoille Canthin uran ja 1800-luvun Suomea.
Ajatus Minna Canth -kirjahankkeestani lähti liikkeelle vuonna 2022, kun halusin suositella Työmiehen vaimoa maahanmuuttajatuttavalleni. Uskoin, että näytelmä puhuttelisi häntä aiheensa ja kannanottojensa ansiosta; sen tarina on dramaattinen ja hienosti kirjoitettu. Tuttavani osasi suomea, mutta klassikossa tulee vastaan useita vieraita tai vanhahtavia sanoja. Kääntäjät tietävät myös sen, että pelkkä sanojen ymmärtäminen tai sanakirjasta tarkistaminen ei aina riitä välittämään kirjailijan viestiä.
Ajattelin siis tarkistaa, voisiko samalla kerralla lainata kirjastosta sekä Työmiehen vaimon että sen englanninkielisen käännöksen. Itse olen lapsuudesta saakka harrastanut kieltenopiskelua niin, että siirryn lukemaan vieraskielistä kirjallisuutta heti, kun perustiedot ovat hallinnassa. Näin tulee kokemukseni mukaan harjoitelleeksi sanastoa ja kielioppia luonnollisesti ja viihdyttävästi. Jos jonkin sanan tai kohdan ymmärtäminen on ollut haastavaa, olen voinut käyttää apuna esimerkiksi jollekin muulle osaamalleni kielelle tehtyä käännöstä. Käännöksen avulla myös Canthin nokkela sanailu avautuisi lukijalle, joka ei vielä tunnista suomen kielen kaikkia sanoja tai vivahteita.
Tässä kohdassa törmäsin odottamattomaan ongelmaan. En löytänyt kirjastosta englanninkielistä käännöstä Työmiehen vaimosta. Näytelmä oli käännetty ruotsiksi, viroksi, saksaksi ja espanjaksi, mutta listalta puuttui se kaikkein suurin kieli, jopa tänä aikana, kun keskustellaan paljon siitä, miten englannin ylivalta vie tilaa muiden kielten käännöksiltä ja opinnoilta.
Kun ihmettelin tätä, ajatukseni ajautuivat kohti Minna Canth -kirjahanketta. Kyllähän Työmiehen vaimo pitäisi kääntää. Mutta kuka sen tekisi? Voisinko minä kääntää sen?
Hankkeen hahmotteleminen: miksi puhua taas Canthista?
Siirryin kääntäjäksi englantilaisen filologian puolelta vuonna 2014. Sitä ennen olin väitellyt tohtoriksi Shakespearen tragedioista ja toiminut osa-aikaisena kirjallisuuden lehtorina ja apurahatutkijana. Kääntäjänä olen käsitellyt akateemisia tekstejä ja järjestöaineistoja.
Canthiin tutustuin ensimmäistä kertaa 13-vuotiaana, kun menin perheeni kanssa katsomaan hänen näytelmänsä Papin perhe (1891). Kotona hyllystä löytyivät sitten kätevästi Canthin kootut teokset sekä hänen kirjeensä. Jo varhain alkanut innostus kirjallisuuteen, klassikkoihin ja historiaan kehittyi ajatukseksi kirjallisuudentutkijan urasta. Kääntäjänä tunnen, että olen saanut jatkaa eri alojen tutkimukseen tutustumista ja kiinnostavista aiheista lukemista samalla, kun teen työtä välittääkseni alkuperäisen tekstin sisältämän viestin uusille yleisöille mahdollisimman selkeänä, luettavana ja paikkansapitävänä. Aloin miettiä kirjasuositusta suurempaa hanketta, jossa yhdistäisin osaamiseni kääntäjänä ja koulutukseni kirjallisuudentutkijana.
Päätin hakea rahoitusta Työmiehen vaimon kääntämiseen englanniksi. Se on Canthin tunnetuin näytelmä, mutta hänen kirjallinen tuotantonsa on täynnä muitakin helmiä. Apurahahakemuksia usein laativat tietävät, miten hankkeet voivat muuttua, ennen kuin ne löytävät lopullisen muotonsa. Hakemusta mietitään ja viilataan, kunnes oma käsitys hankkeesta on muodostunut niin hyvin ymmärretyksi ja osaavasti välitetyksi, että se vakuuttaa apurahan myöntäjänkin.
Harkitsin useita Canthin teoksia Työmiehen vaimon pariksi hankkeeni hahmottelemisen eri vaiheissa, mutta päädyin lopulta hänen viimeiseen näytelmäänsä. Anna Liisa (1895) on myös rakastettu ja usein esitetty.
Työmiehen vaimo on yhteiskuntansa haastavan sosiaalisen realismin teos, joka kuvaa teollistuvan Suomen uutta työväenluokkaa ja sen kohtaamia epäoikeudenmukaisuuksia, muun muassa sitä, miten laki mahdollisti taloudellisen hyväksikäytön tekemällä naimisissa olevan naisen ansioista hänen aviomiehensä omaisuutta. Anna Liisa taas sijoittuu maaseudulle, jossa talonomistajan tytär kohtaa menneisyytensä salaisuuden valmistautuessaan häihinsä: seksuaalisen kaksinaismoraalin seuraukset luovat kehyksen tarinalle sisäisen rauhan etsimisestä. Yhdessä nämä kaksi näytelmää esittelevät Canthin yhteiskunnan kriitikkona ja ihmisluonnon tarkkailijana.
Kirjallisuudentutkijana aioin kirjoittaa käännöksille johdannon, joka avaa niiden historiallista ja taiteellista taustaa lukijalle, jolla ei ehkä ole aiempaa tietoa Canthista ja 1800-luvun Suomesta tai jolta se on saattanut unohtua koulupenkin jättämistä seuranneina vuosina. Syvennyin innokkaasti uudestaan Canthin tuotantoon ja kirjeenvaihtoon sekä tutkimuskirjallisuuteen, jolla on Suomen itsenäisyyttäkin vanhempi historia: Canthin merkitys tunnustettiin jo hänen eläessään, ja häntä käsittelevät julkaisut seurasivat pian kuoleman jälkeen.
Mitä enemmän luin, sitä kiinnostavammaksi aihe kävi ja sitä vakuuttuneemmaksi tulin Canthin merkityksestä suomalaisen kirjallisuuden historialle. Johdanto ei riittäisi kaiken sen kertomiseen. Näin hanke muodostui kaksiosaiseksi: näytelmäkäännöksen lisäksi kirjoittaisin myös englanninkielisen elämäkerran. Olen usein toistanut lausetta, jonka koen yhdeksi hankkeeni keskeisistä ideoista: jos lukee Canthia englanniksi, pitää olla myös mahdollisuus lukea Canthista.
Canthin elämä ja hänen Suomensa: rohkeasti kohti uutta aikaa
Elämäkerta on Canthin tarinan lisäksi kuvaus autonomian ajan Suomesta, joka mullistui poliittisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti hänen elinaikanaan. On melkein uskomatonta, kuinka monta keskeistä kehityssuuntaa punoutui osaksi Canthin elämää.
Minna, ristimänimeltään Ulrika Wilhelmina Johnson syntyi Tampereella vanhemmille, jotka olivat molemmat muuttaneet teini-ikäisinä maaseudulta Suomen ensimmäiseen teollisuuskaupunkiin elantoa etsimään. Isän nousu Finlaysonin tehtaan työntekijästä kuopiolaiseksi kauppiaaksi edusti uutta luokkayhteiskuntaa, jossa sosiaalinen nousu oli helpommin tavoiteltavissa kuin vanhassa sääty-yhteiskunnassa.
Suomalainen Teatteri oli perustettu vuonna 1872 osana kielikysymyskeskustelua. Sen perustamista ajaneet toimijat halusivat osoittaa, että suomi voi olla myös taiteen kieli. He uskoivat, että käännetyt klassikot ja suomenkieliset alkuperäisteokset pystyisivät molemmat saavuttamaan taloudellista menestystä ja kriitikoiden arvostusta. Tässä työssä Canthilla tuli olemaan merkittävä rooli. Hänen ensimmäisiä suosittuja kansannäytelmiään, jotka sijoittuivat maaseudulle, seurasi Työmiehen vaimo. Se toi työväenluokan pohjoismaiselle näyttämölle ja todisti, että suomenkielinen teatteri voi olla modernia ja poliittista.
Minna innostui suomalaisuusaatteesta ja oli vuonna 1863 ensimmäisten opiskelijoiden joukossa Jyväskylän opettajaseminaarissa, joka koulutti sekä mies- että naisopettajia uusiin suomenkielisiin kouluihin. Hän joutui jättämään nämä opinnot avioituessaan lehtori Ferdinand Canthin kanssa, sillä vain naimattomat naiset hyväksyttiin opiskelijoiksi. Sanomalehdet, jotka lähtivät 1870-luvulla nousuun kansan sivistäjinä ja poliittisten aatteiden välittäjinä, antoivat Canthille kuitenkin ensimmäisen tilaisuuden esittää omia poliittisia mielipiteitään ja julkaista lyhyitä kertomuksia. Kun Canth jäi 35-vuotiaana leskeksi, jolla oli elätettävänään seitsemän lasta, hän päätti nostaa edesmenneen isänsä lankakaupan uuteen kukoistukseen; vuoden 1879 elinkeinovapaus oli juuri tehnyt yrittäjyydestä mahdollista naisille ja entistä suuremmalle joukolle miehiä.
Canthin julkisuuskuva yhdistettiin työväen oikeuksien lisäksi ennen kaikkea naiskysymykseen, ja hän oli osa verkostoa, joka edisti naisten oikeuksia koulutuksessa ja työelämässä, tavoitellen lopulta myös äänioikeutta. Juuri Kuopion Naisyhdistys sai kuopiolaiset valtiopäivämiehet tekemään vuonna 1897 aloitteen naisten äänioikeudesta, joka toteutui vuonna 1906.
Kielirajojen ylittäminen: kulttuuria uusille yleisöille ennen ja nyt
Jo tästä tiivistelmästä näkee, kuinka monella alalla Canth menestyi ja miten hänen elämänsä antaa tilaisuuden puhua 1800-luvun suomalaisen yhteiskunnan huomattavimmista muutoksista. Kääntäjänä haluan tuoda esille varsinkin sen, miten Canth ylitti myös kielirajat. Hän ei matkustellut maailmalla, mutta hän kutsui maailman luokseen kirjojen muodossa. Ajankohtaiset teokset, sekä alkuperäiskielillä että käännöksinä, auttoivat häntä pysymään tietoisena kehityksen virtauksista, muodostamaan niistä omia mielipiteitään ja tuomaan ne esille kirjallisessa työssään.
Canth haastoi itsensä kirjoittamaan yhden näytelmän ruotsiksi, mutta hänen työkielensä oli suomi, hänen äidinkielensä. Perheensä sosiaalisen nousun johdosta Canth oli päässyt ruotsinkielisiin tyttökouluihin, ja hän oli nuorena käyttänyt ruotsia kirjeenvaihdossaan. Fennomanian ansiosta suomi koki kuitenkin oman nousunsa elämän kaikkien alojen kieleksi, taiteesta tieteeseen.
Canthin tarina on siten tilaisuus puhua kielestä, kommunikaatiosta ja Suomesta, jossa taide ylitti maan sisäiset kielirajat. Canthin aikana pääkielet olivat ruotsi (virallisen asioinnin ja ylempien luokkien kieli) ja suomi. Sivistyneistön ruotsinkielisiä teoksia käännettiin suomeksi, kun tavoiteltiin uusia yleisöjä, ja ajan myötä yhä monilukuisemmat suomenkieliset alkuperäisteokset käännettiin ruotsinkielisiä suomalaisia varten. Tämä rikasti Suomen kirjallista kulttuuria ja ajatustenvaihtoa. Canthin elämän viimeisinä vuosina yhdistäviä tekijöitä yli kielirajan esiintyi yhä enemmän, kun venäläistämisen uhka kasvoi.
Nykyään Canth on itse yksi Suomea yhdistävä tekijä, ikoni, jonka syntymäpäivänä 19. maaliskuuta liputetaan tasa-arvon puolesta. Hän oli kuitenkin tätä ennen kirjailija, joka iloitsi löydettyään keinon ilmaista luovuuttaan ja aatteellisia vakaumuksiaan, ja nainen, joka taisteli parantaakseen sekä omaa elämäänsä että toisten oikeuksia ja mahdollisuuksia. Kun Canthia (ja Canthista) voi lukea englanniksi, hän ylittää taas rajoja. Tarkoitukseni on, että näytelmäkäännös ja elämäkerta tukevat toisiaan antamalla mahdollisuuden tutustua Canthiin molemmilla tasoilla.
Hankkeen toteutus ja tulevat askeleet: Canthin työ elää meidän avullamme
Hankkeen idean ja sen tuottamien julkaisujen välillä on ollut vaihe, joka tuntuu yhä haastavammalta tänä kulttuuritukien leikkauksien aikana: rahoituksen hakeminen. Tässä koin lupaavaksi sen, että sain jo ensimmäisellä, vielä kovin hiomattomalla hakemuksellani SKTL:n Kopiosto-apurahan tutkimuskirjallisuuden ostamiseen. Rahallinen summa oli pieni, mutta apurahan vaikutus motivaatioon oli suuri: joku oman piirini ulkopuolinen oli lukenut työsuunnitelmani ja arvioinut, että perusajatus oli tukemisen arvoinen. Tämä auttoi pitämään yllä uskoa hankkeeseeni, kun jatkoin rahoituksen etsimistä, lähdekirjallisuuden lukemista ja työnäytteiden kirjoittamista. Hankkeen työsuunnitelman kehittämisen palkitsi vuonna 2024 Jenny ja Antti Wihurin rahaston apuraha, joka mahdollisti suunnittelemieni käännösten toteuttamisen.
Minna Canth -kirjahankkeen kaksi ensimmäistä englanninkielistä teosta julkaistiin vuonna 2025. Toivon, että voisin tulevaisuudessa sanoa niiden olleen juuri hankkeen ensimmäiset teokset, eivätkä ainoat, sillä mielestäni Canthilla on vielä paljon annettavaa englanniksi. Teen työtä Osuuskunta Trialogissa, joka toteutti julkaisun kustantajatunnuksellaan Trialogue Books.
Juuri kirjojen julkaisuajankohtana tuli kuitenkin ikävä muistutus kulttuuritukien vaikeasta tilanteesta. Kuopion kaupunki lopetti tuen 20 kulttuuriyhdistykseltä, joihin lukeutuivat myös Minna Canthin talo ry ja Minna Canth Kuopio ry. Haastava ympäristö muuttuu vielä haastavammaksi, mutta toivoa on. Toukokuussa 2026 kuusi kuopiolaista valtuustoryhmää allekirjoitti valtuustosopimuksen, johon sisältyi muun muassa lupaus rahoittaa noin kolmasosa Canthin kodin Kanttilan korjaushankkeesta; edellytyksenä on talon korjaushankkeesta ja toiminnasta vastaavan säätiön perustaminen sekä valtion sitoutuminen siihen, että se puolestaan rahoittaisi kolmasosan kustannuksista.
Canth oli aikanaan valmis uskomaan kulttuuriin ja taistelemaan sen puolesta. Menestyvänä kauppiaana, joka oli syntynyt työläisperheeseen, hän tiesi, miten tärkeä taloudellinen turva on luovuuden mahdollistajana, puhumattakaan siitä, miten vaikea on pitää kiinni edes perusoikeuksistaan vailla rahaa. Canth puolusti naisten oikeutta omiin ansioihinsa, työmiesten reiluja palkkoja ja tukia tai palkintoja, joilla oli suurempi merkitys vähävaraisille kirjailijoille kuin hänenlaiselleen kauppiaalle, joka pystyi elättämään itsensä ja lapsensa päätyöllään.
Canthin hengessä voimme toivoa parempia aikoja kulttuurille ja tehdä omilla tahoillamme työtä tämän puolesta. Kun sain tilaisuuden keskustella kirjahankkeestani presidentti Tarja Halosen kanssa, tapaamisen aikana korostui, että työ kulttuurin puolesta on jatkuvaa. Sanoisin itse, että koen nämä julkaisut askeleiksi, jotka rakentavat uusia teitä, joita Canthista kiinnostuneet lukijat ja tutkijat voivat kulkea, ja jotka tuovat myös keskusteluun uusia vivahteita.
Kun Minna Canthin talo ry järjesti minulle vierailun Kanttilaan, jonka kunnostamista kulttuurikeskukseksi yhdistys ajaa, päädyin miettimään sitä, miten pitkän aikavälin hankkeita kulttuuriteot ovat. Kanttila on rapistunut, mutta se on säästynyt: Minnan salonki, joka oli kerran niin täynnä vierailevia kulttuurivaikuttajia, voi vielä herätä uudestaan eloon. Kun tein tutkimusta, lainasin kirjastojen varastoista yli sata vuotta vanhoja kirjoja, ja tietokoneella pääsin lukemaan vielä vanhempia kirjeitä ja sanomalehtiä kirjastojen digitoimina aineistoina. Oli kyse sitten lyhyestä kirjeestä tai suuresta rakennuksesta, luovuuden aikaansaannosten elinikä voi olla yllättävän pitkä.
Kulttuuri tuottaa iloa kauan tekijöidensä jälkeen ja muuttuu uusissa käsissä uuden ajan tarpeisiin vastaavaksi. Klassikot ja uudelleen löydetyt unohdetut helmet osoittavat, että menneisyydessä sanottu puhuttelee myös nykypäivänä. Kääntämällä Minna Canthia ja esittelemällä sekä hänet että hänen Suomensa englanniksi toivon, että olen osallistunut keskusteluun, joka jatkuu vielä pitkään, yhä uusissa muodoissa ja yhä uusilla kielillä.
Lopuksi: toimittaja Minna Canth teknologiasta
Annan Minna Canthin oman toiveikkuuden päättää tämän lehtijutun. Hän uskoi vakaasti, että suomalainen yhteiskunta voi kehittyä yhä kukoistavammaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Tästä hänet muistetaan yhä. Mutta vähemmän tunnettua on se, että myös teknologian tarjoamat mahdollisuudet saivat Canthin innostumaan: tulevaisuus kiehtoi häntä kaikissa muodoissaan.
Vuonna 1878 Canth kertoi Päijänne-lehden lukijoille, kuinka ihmeellistä oli, että ääni pystyi matkaamaan Jyväskylään puhelimen ansiosta. ”Tuota pikaa on näitä koneita levinnyt ja tullut käytäntöön, tehokkailla kokeilla ja tutkimuksilla niitä yhä täydellisimmiksi muodostetaan ja — kukapa arvanneekaan, minkä merkityksen tämä keksintö tulevaisuudessa saavuttaakaan!” Puhelimet ovat tosiaan levinneet kaikkialle, kehittyneet uskomattoman monikäyttöisiksi ja tuoneet mukanaan omat varjopuolensa, joista käydään kiivasta keskustelua. Canth oli kuitenkin vakuuttunut, että avoimen keskustelun avulla kehitystä voidaan ohjata oikeisiin, antoisiin suuntiin.
Minna Canth ei olisi voinut kuvitella, että nämä hänen sanansa luetaan eräänä päivänä ehkä juuri puhelimen näytöltä, Kääntäjä-lehden verkkojulkaisussa. Mutta hän halusi sanojensa olevan ihmisten saatavilla, ja hän olisi varmastikin tyytyväinen, että nyt ne saavuttavat lukijat uusin tavoin: käännöksinä, e-kirjoina, verkkoaineistoina. Mitä seuraavaksi? Siitä vastaamme me.
