Historiallisen talon suojissa käynnistyi jotakin uutta
Helmikuinen iltapäivä kokosi Säätytalon saleihin Helsinkiin kääntämisen ja kielen asiantuntijoita valtion keskushallinnon virastoista ja tietyistä itsenäisistä julkisoikeudellisista laitoksista. Historiallisen rakennuksen seinät ovat nähneet monta merkittävää kohtaamista ja tällä kertaa ne saivat todistaa uuden verkoston luomista. Säätytalolla keskusteltiin muun muassa tekoälystä, mutta ennen kaikkea yhteisestä tulevaisuudesta: miten rakentaa toimiva ja avoin yhteistyöverkosto valtion erilaisten organisaatioiden käännös- ja kieliasiantuntijoille?
Tilaisuuden avasivat valtioneuvoston kanslian käännös- ja kielitoimialan edustajat Kaisa Kuhmonen, Katarina Petrell ja Taru Virtanen. Avaussanoja seurannut valtioneuvoston hallintoyksikön osastopäällikkö Janne Kerkelän puheenvuoro loi verkoston käynnistämiselle vahvan suunnan. Kerkelä korosti kielen roolia luottamuksen ja demokratian rakentajana: hallinnon keskeinen tehtävä on viestiä kansalaisille ymmärrettävästi, selkeästi ja saavutettavasti.
Osastopäällikkö painotti, että jokainen paikalla ollut kieliasiantuntija tekee työtä, joka vaikuttaa suoraan tekstien ymmärrettävyyteen. Verkosto on tapa koota yhteen osaamista, jota ilman laadukas viranomaistoiminta ei olisi mahdollista. “Tämä kokoontuminen on tärkeä askel kohti tiiviimpää yhteistyötä ja kohti tulevaisuutta, jonka me yhdessä rakennamme.”
Tekoäly ei korvaa ammattitaitoa, mutta voi lisätä tuottavuutta ja keventää rutiinityötä.
Kerkelä muistutti myös, että elämme murrosvaihetta. Tekoäly ja kieliteknologia kehittyvät nopeasti, ja niiden johdonmukainen hyödyntäminen edellyttää yhteistä osaamista ja kriittistä arviointia. “Tekoäly ei korvaa ammattitaitoa”, hän totesi, “mutta voi lisätä tuottavuutta ja keventää rutiinityötä.”
Tekoäly avustaa, mutta ohjakset ovat yhä kääntäjillä
Tekoälystä muodostuikin tilaisuuden kantava teema. Aihetta pohdittiin mm. paneelikeskustelussa, jossa kuultiin eri organisaatioiden kokemuksia tekoälyn käytöstä. Keskustelu osoitti, kuinka monin eri tavoin tekoäly jo tukee kieliasiantuntijoiden arkea. Tekoäly muun muassa ideoi, keventää rutiinitehtäviä ja toimii laadunvarmistajana. Oli hyödyllistä kuulla myös siitä, kuinka paljon ennakkotyötä tekoälyn hyödyntäminen vaatii. On tarpeen esimerkiksi kouluttaa tekoälyä ja konekääntimiä organisaation omilla aineistoilla, anonymisoida salassa pidettäviä tekstejä ja rakentaa erilaisia tietoturvallisia ratkaisuja.
Puheenvuoroissa kuultiin esimerkkejä myös tekoälyn rajoista. Joskus tekoäly on kieltäytynyt vastaamasta, kun se on tulkinnut aiheen liittyvän rikollisuuteen. Toisinaan se taas muuttaa juridisesti täsmällisiä ilmauksia tilanteissa, joissa ilmaus olisi oleellista säilyttää samana läpi tekstin. Samaa horjuntaa on havaittu myös tekoälyn termien käytössä, minkä takia terminologinen tarkkuus vaatiikin ihmiseltä jatkuvaa valppautta. Tekoälytyökalujen todettiin kuitenkin olevan hyvissä käsissä, kun niitä käyttävät kääntäjät ja kieliasiantuntijat. Kriittisestä asenteesta ei silti voi luopua, sillä tekoäly yltyy joskus hallusinoimaan eli keksimään asioita, jotka eivät ole totta.
Säätytalolla todettiin ääneen myös se, mitä tekoälyn onnistunut käyttö vaatii. Edellytyksenä on ennen kaikkea selkeä lähtöteksti, sillä jos se on jargonia, ei sen enempää konekäännin kuin tekoälykään voi onnistua tuottamaan hyvää ja ymmärrettävää kieltä. Samalla muistutettiin hyvän virkakielen vaatimuksesta ja siitä, mistä vaatimus kumpuaa. Kuten tiedämme, hyvän virkakielen vaatimus ei ole vain toive, vaan lakiin kirjattu asia. Hallintolaki edellyttää, että kansalaisille on viestittävä ymmärrettävästi, selkeästi ja asiallisesti. Siksi on oleellista löytää tavat, joilla tekoäly tuottaa laadukasta sisältöä kansalaisille.
Yhteinen tarve: kanava yhteistyölle
Hyödyllisen tekoälykeskustelun jälkeen oli aika suunnata Talonpoikainsalista Porvariston saliin. Salissa oli mahdollisuus verkostoitua kahvittelun lomassa ja eri teemaryhmien avulla. Iloinen puheensorina täytti tilan, kun eri hallinnonalojen kollegat pääsivät tutustumaan ja tapaamaan kasvotusten. Juttutuokioiden ja kokemusten vaihdon jälkeen asetuttiin ryhmäkuvaan Säätytalon portaikkoon, kuin uusi hallitus konsanaan.
Tauon jälkeen palattiin alussa muhimaan jätetyn kysymyksen äärelle – millaista yhteistyötä kieliasiantuntijat tarvitsevat ja mikä siihen olisi toimivin väline? Millaisia teemoja verkostossa halutaan käsitellä ja miten? Esiin nousi vahva yhteinen toive: kieliasiantuntijat tarvitsevat kanavan, jossa voi matalalla kynnyksellä kysyä termeistä, jakaa hyviä käytäntöjä ja etsiä ratkaisuja yhteisiin käännösongelmiin.
Yhteistyövälinettä ja verkoston nimeä koskevaan pohdintaan osallistujia johdatteli VNK:n terminologisen työn erityisasiantuntija Niina Elomaa. Ratkaisuksi työskentelyalustan valintaan kirkastui Teams, jossa keskustelukanavia voisi olla aihealueittain. Tilaisuuden jälkeen verkoston nimestä järjestettiin nimikilpailu, jonka voittajaksi tuli Valtion kääntäjäverkosto.
Lopuksi katsaus historiaan – ja tulevaisuuteen
Tilaisuus päättyi VNK:n ryhmäpäällikkö Laura Mattssonin katsaukseen Säätytalon historiasta. Vuonna 1891 käyttöön otettu Gustav Nyströmin suunnittelema rakennus on toiminut päätöksenteon näyttämönä jo yli vuosisadan. Nyt ulkonäkösilauksen kokeneen talon historia muistuttaa, että hallinto elää jatkuvassa muutoksessa – mutta tarvitsee aina yhteistä kieltä ja yhteisiä pelisääntöjä.
Juuri tätä varten uusi verkosto syntyy: vahvistamaan kielen roolia hallinnon avoimuuden ja ymmärrettävyyden perustana sekä varmistamaan, että kieliasiantuntijat pysyvät tekoälyn ja kieliteknologian muutoksessa eturintamassa.
Säätytalon ovien sulkeutuessa oli selvää, että jotain tärkeää oli alkanut ja uusi ovi avautunut. Seuraavat askeleet otetaan Teamsissa, ja työn ytimessä ovat edelleen kieli ja käännöstyö – asiat, jotka tekevät hallinnosta ymmärrettävää ja luotettavaa.
