Päivi Ristimäki on pitkän linjan kääntäjä ja tulkki, joka havaitsi työssään Pohjanmaan hyvinvointialueella (ÖVPH) suuren tarpeen kielenhuoltotyöhön. Hän oli vuosina 2024–2025 virkavapaalla ja toteutti tuolloin noin vuoden kestäneen kielenhuoltoprojektin.
Päivi Ristimäki käynnisti kaksi hyvinvointialueen sisäistä työryhmää, selkokieliryhmän ja nimistötyöryhmän, julkaisi kaksikielistä Kielikorva/Språkörat-palstaa hyvinvointialueen intrassa sekä laati noin kymmensivuisen kielilinjauksen organisaatiolleen. Lisäksi hän koosti hyvinvointialueen intraan paljon hyödyllisiä linkkejä kielenhuoltoasioihin liittyen.
Haastattelimme Päivi Ristimäkeä ja kysyimme projektista ja mitä projektin jälkeen on tapahtunut.
1. Kertoisitko hieman, mitä teet päivätyöksesi Pohjanmaan hyvinvointialueella. Millaisia tekstejä käännät/tulkkaat?
Olen yksi hyvinvointialueen neljästä hallinnon kääntäjästä ja käännän ruotsista suomeen. Meitä työllistävät eniten luottamushenkilöille eli aluehallitukselle, valtuustolle ja jaostoille menevät tekstit, mutta käännämme myös esimerkiksi henkilöstölle ja sosiaaliseen mediaan tarkoitettuja tekstejä.
Tulkkaan työn ohella Mustasaaren kunnanvaltuuston kokouksissa sekä tarvittaessa oman organisaation kokouksissa.
2. Miten kaksikielisyys näkyy Pohjanmaan hyvinvointialueen työntekijöiden arjessa? Onko tilanteita, joissa kielellinen yhdenvertaisuus ei toteudu?
Karkeasti jaoteltuna puolet asiakkaistamme ja puolet henkilöstöämme puhuu äidinkielenään ruotsia ja toinen puoli suomea. Kaksikielisyys onkin tavallista arkeamme. Se näkyy muun muassa siten, että kahvipöydässä keskustelu risteilee suomeksi ja ruotsiksi – kukin saa puhua omaa äidinkieltään ja tulee ymmärretyksi.
Suurin osa hyvinvointialueen työntekijöistä työskentelee molemmilla kotimaisilla kielillä. Kyselyjen mukaan asiakkaat kokevat saavansa hyvää palvelua äidinkielellään. On luonnollisesti myös tilanteita, joissa kielitaitoa koskevat tarpeet eivät kohtaa, mutta niitä on asiakaskohtaamisten määrään verrattuna vähän.
3. Miten sait alun perin idean kielenhuoltoprojektiin?
Kielen asiantuntijana huomasin, että kielenhuollolle on organisaatiossamme tarvetta. Kaipasin myös vaihtelua työhöni, sillä olen tehnyt kääntäjän työtä todella pitkään.
4. Saitko rahoitusta projektiin?
Kyllä. Hyvinvointialue sai valtiolta määrärahan projekteihin, joilla oli tarkoitus kehittää muuta kuin varsinaista ydintoimintaamme. Kun kuulin siitä, ehdotin kielenhuoltoprojektia esihenkilölleni.
5. Miten työantajasi suhtautui, kun kerroit ideasta?
Myönteisesti. Nykyinen esihenkilöni ymmärtää kääntämisen ja kielenhuollon tarpeet.
6. Oliko eri alojen ihmisiä helppo saada osallistumaan projektiin? Miten projekti otettiin vastaan muiden kuin kieliammattilaisten keskuudessa?
Kokosin pienen tiimin, jonka kanssa pallottelin ajatuksia, mutta itse projektityö oli melko yksinäistä puurtamista. Kielenhuollon tarve kyllä nähdään, mutta työntekijät ovat kiireisiä ja aikaa osallistua vaikkapa kielenhuollon työpajoihin ei tunnu olevan.
On kuitenkin antoisaa, kun saa tehdä merkityksellistä työtä yhdessä muun henkilöstön kanssa. Sain vihjeen, että organisaatiomme laskuissa olevat tekstit ovat monimutkaisia ja epäselviä. Niinpä paransimme maksuyksikön kanssa laskujen tekstejä. Siihen tarvittiin sekä maksuyksikön työntekijöiden asiantuntemusta että kielen asiantuntijoiden osaamista, mutta lopputulos oli erinomainen: selkeämpi teksti, joka varmasti vähentää myös maksuyksikköön tulevien kyselyiden määrää. Kielenhuoltotyössä parasta onkin se, että paremmat tekstit palvelevat sekä lukijaa (potilaitamme, asiakkaitamme, henkilöstöämme) että hyvinvointialuetta. Toimivat tekstit säästävät kustannuksia ja henkilöstön aikaa sekä parantavat tavoitettavuutta, saavutettavuutta ja luottamusta. Selkeämmät tekstit helpottavat luonnollisesti myös kääntäjien työtä.
7. Kertoisitko hieman projektin tuloksista: työryhmistä, Kielikorva-Språköra-palstasta ja kielilinjauksesta. Onko jotain muuta maininnan arvoista?
Laadin tosiaan hyvinvointialueelle kielilinjauksen, jossa annetaan ohjeet, miten kirjoittaa selkeää ja ymmärrettävää tekstiä käyttäen ystävällistä ja arvostavaa sävyä. Ohjeessa on paljon konkreettisia esimerkkejä. Olen myös laatinut kerran kuussa Kielikorva/Språköra-artikkelin intranetiimme. Välillä artikkelit ovat melko laajoja, joskus niissä käsitellään kielen yksityiskohtia. Nykyään saan henkilöstöltäkin vinkkejä Kielikorvan aiheiksi. Minulta on myös erikseen pyydetty ohjeita, esimerkiksi siitä, millainen on hyvä työpaikkailmoitus.
Projektin loppupuolella ehdotin hyvinvointialueen johtoryhmälle selkokielityöryhmän ja nimityöryhmän perustamista. Työryhmät ovat saaneet valmiiksi nimeämisen ohjeen sekä kirjoitetun ja puhutun selkokielen ohjeet. Toki on niin, että ohjeita voi aina laatia, mutta suurin ja vaikein työ on niiden saattaminen käytäntöön. Alan nyt tiedottaa ohjeista ja kannustaa henkilöstöä kaikkien uusien ohjeiden noudattamiseen, ja toivon, että saan siihen tukea johdolta ja esihenkilöiltä.
Oli valtavan hieno yllätys saada Kääntäjän kukkanen palkintona kehittämistyöstä ja kääntäjien ammatillisen osaamisen esiintuomisesta. Meistä on moneksi!
8. Miten työ on jatkunut projektin päätyttyä? Onko suunnitelmissa jotain uutta vielä?
Olen palannut normityöhöni eli kääntäjäksi, mutta työn uudelleenjärjestelyiden avulla olen voinut jatkaa myös kielenhuoltoa. Kielikorva/Språköra ilmestyy edelleen kuukausittain, ja olen vetänyt selkokieli- ja nimityöryhmiä. Olisi mahtavaa, jos minulla olisi jatkossa aikaa myös kouluttamiseen, tekstien selkeyttämiseen ja selkokielistämiseen sekä nimien yhtenäistämiseen yhteistyössä yksiköiden kanssa.
Kielenhuolto on pitkäjänteistä työtä ja työsarka loputon. Ideat eivät ole loppumassa, ja se on hieno juttu!