Oululaislähtöinen ja 1990-luvulla tamperelaistunut Janne Rissanen kuvaa itseään ”pesunkestäväksi lingvistiksi”, sillä hän toimii sekä teknisenä kirjoittajana että kääntäjänä – tätä nykyä omassa Ristra-yrityksessään. Teknisen viestinnän saralla hän tuottaa asiakkaille ammattimaista tuotedokumentaatiota, kun taas käännöspuolella hänen yrityksensä pöydälle saapuu muun muassa akateemisia ja lääketieteellisiä tekstejä. Hiljattain hän on laajentanut työpalettiaan myös tietokirjasuomennoksiin, ja ensimmäinen suomennos – psykiatrian alalta – ilmestyy tänä vuonna. Lingvistin työpalettiin mahtuu myös tekstintekemistä ilman lähdetekstiä tai dokumentaatioarkkitehtuurin suunnittelua.
”On ollut myös paljon tilaisuuksia kirjoittaa uutta ihan ’tyhjästä’”, Rissanen kertoo. ”Englanniksi kirjoittaminen on vahvaa mukavuusaluetta. Se on muodostunut helpoksi ja mielekkääksi tavaksi työskennellä.”
Nuorena monia kiinnostuksen kohteita – englanti vei voiton
Rissasen polku alalle ei ole ollut luotisuora. Yliopistoon hakeutuminen oli selviö, mutta alavalinta vaati muutaman mutkan. Hän kävi muun muassa lääketieteen pääsykokeissa heti ylioppilaaksi päästyään vuonna 1981 mutta ei saanut opiskelupaikkaa. Paikka irtosi kuitenkin Oulun yliopiston kansantaloustieteen laitokselta, ja Rissanen aloittikin opinnot heti armeijan jälkeen. Hän joutui kuitenkin pian myöntämään itselleen, että koulutusala ja skenaario vaikkapa teollisuusyrityksen liiketoimintapäällikön hommista eivät sytyttäneet. Ratkaiseva muutos tapahtui, kun kiinnostus englannin kieltä kohtaan ja oleskelujakso Britanniassa veivät hänet ensin tämän aineen sivuaineopiskelijaksi ja pääaineen vaihdon myötä pääaineopiskelijaksi. Oma polunpää oli löytynyt.
”Motivaatio nousi kuin raketti”, Rissanen kuvailee kieliopintoja ja korostaa, kuinka hyvä ihmisen on pyrkiä löytämään aidosti itseä kiinnostava ala – vaikka sitten useamman suunnanmuutoksen kautta.
Viroa, japania – ja ykskaks teknistä viestintää
Englannin rinnalla Rissanen opiskeli viroa, josta tuli hänelle kolmas työkieli suomen ja englannin rinnalle. Opintohistoriaan sisältyy myös fonetiikkaa, yleistä kielitiedettä, suomen kieltä ja yliopiston kielikeskuksen kursseilla maistiaisia eri kielistä, muun muassa japanista.
”Suomen ja-sana ja japanin ya-sana tarkoittavat samaa”, Rissanen tipauttaa knoppitiedon homofonien harvinaisesta merkitysvastaavuudesta. Huomio liittyy hänen tämänhetkiseen vapaa-ajan projektiinsa, jossa hän kokoaa suomi–japani-homonyymisanakirjaa – silkasta rakkaudesta lajiin.
Vetelin eri naruista kielten saralla.
Erinomaisin kurssiarvosanoin tutkintonsa suorittanut Rissanen kuvailee itseään perusteelliseksi ja kärsivälliseksi. Nuorempana silmissä siinsi tutkijan ura. Opiskeluaikoina hänelle tarjoutui työpaikka yliopistolta fonetiikan assistentin viransijaisena. Kokemus akateemisesta työstä tuntui kuitenkin hivenen liian yksinäiseltä. Kun Rissaselle sitten avautui stipendin turvin viiden kuukauden opiskelujakso viron kielen opintoihin Tartossa, hän tarttui tilaisuuteen. Kiinnostus italian kieleen puolestaan oli johtanut siihen, että Viron-jaksoa seuraavaksi kesäksi oli suunniteltuna oleskelujakso saapasmaassa.
”Vetelin eri naruista kielten saralla”, Rissanen summaa liikkuvaiset opiskeluvuotensa.
Ennen lähtöään Viroon Rissasen kohdalle osui käänne, jossa verkostot näyttivät voimansa. Hänen ystävänsä otti häneen yhteyttä ja tiedusteli töihin Helsinkiin teknisen kirjoittajan tehtävään ICL Personal Systemsille telekommunikaation ohjelmistojen ja laitteiden pariin. Rissanen otti paikan vastaan ja teki töitä Tarton ja Italian Perugian kieliopintojen lomassa. Seuraavien neljän vuoden ajan Rissasen asuinpaikkana pysyi Oulu.
Harrastuneisuudesta pohjaa Polarin käyttöohjeiden kirjoittamiseen
Töiden saannin myötä Rissasen pro gradu -tutkielma jäi pahasti taka-alalle, mutta jonkin ajan kuluttua hän palasi taas sen äärelle. Pakertaminen oli kuitenkin tahmeaa, ja kiinnostus suuntautui muihin asioihin, kuten kilpaurheiluun.
”Tein käännöksiä ja kielentarkistuksia sen verran, että elätin itseni, ja nautin elämästä”, Rissanen kertoo.
Rissanen arvelee, että hänen kestävyysjuoksutaustansa edisti erään merkittävän työmahdollisuuden avautumista noina aikoina: hän pääsi tekemään Polar Electro Oy:n sykemittareiden käyttöohjeita.
”Tein vähän yli vuoden sitä hommaa. Osui vieläpä sellaiseen aikaan, että tekninen viestintä oli [Suomessa] hyvin nuorta eikä ollut paljon ammatinharjoittajia.”
Myöhemmin Rissanen on päässyt kääntämään suomesta englantiin juoksemisen filosofiaa käsittelevän Tapio Kosken teoksen The Phenomenology and the Philosophy of Running (alkuteos Juoksemisen filosofia).
Nokia, Nokia, Nokia!
Naimisiinmeno vauhditti Rissasen ankkuroitumista työelämään. 1990-luvun puolivälin jälkeen hän muutti puolisonsa kanssa Tampereelle, mistä hän sai töitä menestysyhtiö Nokialta. Kuuden vuoden aikana dokumentaatiopuolen töissä hän ehti nähdä, kuinka yritykseen tuli ensin väkeä töihin ”ovista ja ikkunoista” ja kuinka ydinliiketoiminnan ulkopuolisia toimintoja alettiin sitten vuonna 2001 ulkoistaa. Näin kävi myös teknisen dokumentaation tehtäville. Rissanen olisi voinut siirtyä alihankkijaksi mutta tarttui toiseen hänelle tarjottuun mahdollisuuteen: hän jäi yrityksen leipiin, mutta jatkoi eri toimenkuvalla tuotekehityspuolen määrittelytehtävissä. Kun monia työtehtäviä siirrettiin halvemman kustannustason maihin, Rissasen ura Nokian palkkalistoilla päättyi vuonna 2013. Hän oli uuden edessä. Maisteriksi valmistuminen osui lopulta tähän kohtaan, ja Rissanen teki roikkumaan jääneen fonetiikan alan gradunsa loppuun nopeasti, kun aihetta oli ensin rajattu järkevästi.
Lähes 1700 toimeksiantoa yrittäjänä
Rissanen lähti rakentamaan uutta vanhan kokemuksen pohjalle.
”’Onhan mulla ne käännökset’ olin sanonut edelliselle esihenkilölleni”, hän muistelee.
Rissanen hakeutui teknisen viestinnän koulutusohjelmaan ajantasaistamaan osaamistaan ja sai sen aikana teknisen kirjoittajan paikan Oulusta elektroniikka-alan yrityksestä. Työpaikka ei kuitenkaan osoittautunut hänelle oikeaksi, joten hän irtisanoutui ja jäi miettimään seuraavaa siirtoa.
”Hetken puhalleltuani aloin tehdä töitä kevytyrittäjänä. Käännöstöitä oli jo, ja niitä alkoi tulla lisää – muutamassa kuukaudessa niin paljon, että oli varaa valita. Sai tehdä niin paljon töitä kuin sielu sieti”, Rissanen kertoo.
Vuoden päästä Rissasella oli oma yritys pystyssä, ja sittemmin hän on tehnyt sekä teknistä viestintää että käännösprojekteja.
”Minulla on Excel-taulukko, jossa on kaikki toimeksiannot vuodesta 1991 – [haastatteluhetkellä] niitä on 1677”, Rissanen paljastaa.
Rissasen toimeksiannot vaihtelevat pienistä tekstikatkelmista laajoihin kokonaisuuksiin, kuten kirjoihin. Hän on kääntänyt ja tarkistanut paljon akateemisia tekstejä sekä lääketieteellisiä tekstejä, kuten potilasasiakirjoja.
Erikoistuminen ei ollut Rissaselta tietoisen strateginen valinta, vaan se vain tapahtui ajan myötä. Tästä huolimatta hän korostaa tietoisen erikoistumisen merkitystä nuoremmille alalla toimiville: ”Erikoistua kannattaa aika nopeasti, jotta löytäisi oman ’ekologisen lokeronsa’ kääntäjänä”, hän vinkkaa.
Tekoäly on työkalu
Kieliasiantuntijoiden työarki on muuttunut vuosien varrella merkittävästi varsinkin teknologian saralla. Konekäännös- ja tekoälytyökalut ovat tulleet osaksi tekstintekemisen prosesseja. Aihe herättää perinteisissä työtavoissa pitäytyvissä kääntäjissä usein kuumia tunteita. Monissa liemissä keitetty Rissanen puhuu tekoälystä neutraaliin sävyyn ja on myös omaksunut sen työkalupakkiinsa. Hänestä se on mainio apuväline esimerkiksi yksittäisten sanojen tai fraasien käännösten pohdiskeluun tai tekstin viimeistelyyn, kunhan käyttää omaa harkintaa.
”Siinä missä aiemmin apuna on ollut se, että googlaa hulluna ja käyttää verkkosanakirjaa, tekoäly vie tätä vähän syvemmälle ja saattaa tarjota tarkempia tuloksia kontekstisidonnaisesti”, Rissanen kuvailee työkalupakkinsa laajenemista.
Paras erikoisalan teksti syntyy kääntäjän ja substanssiosaajan yhteistyöstä
Humanisti-Rissasen tausta ison teknologiayrityksen palveluksessa on jättänyt jälkensä siihen, kuinka hän työtään mielellään tekee: yhdessä muiden osaajien kanssa. Hän alleviivaa monialaisen asiantuntijayhteistyön merkitystä erityisesti vaativissa erikoisalojen asiateksteissä, joissa parhaaseen lopputulokseen päästään substanssiosaajan ja kääntäjän tiiviin vuorovaikutuksen kautta. Rautaisannoksen tällaista yhteistyötä hän sai suomentaessaan viime vuonna psykiatria-aiheista kirjaa, joka julkaistaan tänä vuonna. Hänen aisaparinaan tekstinteossa toimi lääkäri. Uusi suomennoshanke on nyt suunnitteilla.
”Pidän tätä [yhteistyötä] itsestäänselvänä, koska olen tehnyt vuosikaudet töitä tuotekehitysorganisaatioissa”, Rissanen toteaa.
Rohkeasti kokeillen kohti ”omaa juttua”
Rissasen urapolkuun on mahtunut useita vaihtoehtoisia suuntia: jos hän olisi päätynyt lääketieteelliseen, olisi hän entisenä kilpajuoksijana saattanut erikoistua ortopediksi. Tutkijanuraa pohtiessa yhtenä alavaihtoehtona mielessä oli nuorena teologia. Lisäksi hän pohti myöhemmin aikuisiällä musiikkiin liittyviä uramahdollisuuksia. Aikuisiällä kuorolauluun hurahtaneella Rissasella musiikki on läsnä hänen arjessaan vahvimmin kahden kuoron kautta, mutta jos asiat olisivat menneet kouluaikana toisin, laulusta ja soittamisesta olisi kenties voinut sukeutua ammatti.
On tärkeää, että se mitä elämässä tekee, on mieluisaa ja mielenkiintoista.
”On hauska spekuloida. Voisin hyvin kuvitella olevani kanttorina, jos olisin opiskellut kouluaikoina musiikkia.”
Alavalintojen äärellä olevia Rissanen kannustaa rohkeaan etsimiseen.
”Kun on ollut mahdollisuus puhua nuorille vaikka lakkiaisissa, olen sanonut, että älä säikähdä, jos oma juttu ei löydy ensimmäisessä opiskelupaikassa. Ei muuta kuin rohkeasti vaihtamaan – vaikka se veisi vuosia. On tärkeää, että se mitä elämässä tekee, on mieluisaa ja mielenkiintoista.”
Uratarina-juttusarjassa esitellään käännös- ja tulkkausalan osaajien polkuja viestinnän monipuolisessa maastossa.
