« takaisin Tulosta

Sivun sijainti: Etusivu

Tarja Roinila in memoriam

15.6.2020

 

Rakas kollegamme Tarja Anneli Roinila, s. 27. tammikuuta 1964 Jyväskylässä, kuoli äkillisesti liikenneonnettomuudessa Helsingissä 19. toukokuuta 2020.

Tarja Roinila oli monipuolinen kielen ja kääntämisen ammattilainen. Hän suomensi kirjallisuutta, opetti Helsingin yliopistossa, veti kääntäjien työpajoja, toimi tulkkina niin Euroopan unionin toimielimissä kuin yksityisillä markkinoillakin ja koulutti konferenssitulkkeja Turun yliopistossa. Lisäksi hän kirjoitti kritiikkiä ja esseitä. Tekeillä oli oma esseekokoelma suomentamisesta. Se ilmestyy joskus lähitulevaisuudessa Teos-kustantamon julkaisemana.

Roinilalle myönnettiin vuonna 2010 kääntäjien valtionpalkinto Thomas Bernhardin romaanien Hakkuu ja Haaskio suomennoksista, vuonna 2013 J. A. Hollon palkinto Maurice Merleau-Pontyn esseekokoelman Filosofisia kirjoituksia suomentamisesta (yhdessä Miika Luodon kanssa) ja vuonna 2016 valtion kirjallisuustoimikunnan viisivuotinen taiteilijaprofessoriapuraha.

Tarja Roinilan poikkeuksellista kykyä ymmärtää kieltä ja kieliä kuvaa hyvin postuumisti julkaistu essee Puhujaksi puhujien joukkoon (HS 7.6.2020 ja Teos.fi), jossa hän kuvailee (aivan liian lyhyeksi jääneen!) elämän mittaista matkaa neljään kieleen: äidinkieleen suomeen, äidin kieleen saksaan sekä ranskaan ja espanjaan. Hän tahtoi olla ”puhuja puhujien joukossa” jossakin kielessä ennen kuin katsoi voivansa kääntää siitä. Suhde saksan kieleen oli pitkään vaikea, ja vasta vuonna 2007 ilmestyi ensimmäinen saksasta käännetty teos: Thomas Bernhardin Hakkuu. Sitä seurasikin upea sarja tuon itävaltalaisen mestarin tuotantoa.

Tarja Roinilan monipuolisuus ei rajoittunut kielivalikoimaan. Proosan lisäksi hän suomensi huomattavan määrän sekä runoutta että filosofiaa.

1990-luvulla Tarja Roinila toimi Nuoren Voiman päätoimittajana yhdessä Silja Hiidenheimon kanssa. Se, että molemmat kirjalliseen kulttuuriimme syvästi vaikuttaneet naiset ovat nyt poissa, on mittaamaton menetys.

Konferenssitulkkina Tarja Roinila muistetaan rautaisena ammattilaisena, solidaarisena kollegana ja miellyttävänä työparina, jolla oli laaja yleissivistys ja pettämätön tilannetaju. Tarjan tulkkausta kuunnellessa saattoi unohtua, että kyseessä oli tulkkaus, niin luonteva oli siirtymä saksasta, ranskasta, espanjasta tai englannista suomen kieleen. Hän tulkkasi erinomaisesti myös suomesta espanjaan. Tarja oli rauhallinen tulkki, jolla oli loistava kiteyttämisen taito. Kollegat saattoivat vain ihailla, miten hän paineisessa simultaanitulkkaustilanteessakin kykeni tuottamaan yhtä kaunista ja vivahteikasta kieltä kuin pitkään hiotuissa käännöksissään. Hän tuli myös aina salamannopeasti apuun, jos kollegalta oli termi hukassa.

Opettajana Tarja Roinila oli innostuva, empaattinen ja helposti lähestyttävä, intohimoinen ja paneutuva. Kerran SKTL:n suomentajien mestarikurssilla hän alkoi itkeä lukiessaan Bernhard-suomennoksensa käännekohtaa ääneen muille. Hän suhtautui opiskelijoihinsa lämpimästi ja arvostavasti ja innosti heitä älylliseen uteliaisuuteen. Hänen kommenttinsa olivat hienovireisiä, perusteltuja ja selkeitä – ja aina myönteisiä ja rohkaisevia.

Kriitikkona ja kollegana Tarja Roinila oli kannustava ja aina valmis keskusteluun. Hänen uteliaisuutensa oli rajaton ja kiinnostuksen kohteet maailmojasyleilevät. Hän kehui kollegoitaan auliisti ja sydämestään. Muilta saamansa kehut hän otti itse vastaan nöyränä ja aidosti ilahtuen. Hän ei tehnyt itsestään numeroa eikä kerskunut saavutuksillaan.

Roinilan ystäväpiiri oli laaja ja kaikkialla, missä Tarja oli mukana, hän sekä näkyi että kuului. Maailmasta katosi paljon väriä hänen mukanaan. Tarjan kuolema oli valtava järkytys kaikille hänet tunteneille. Kollegoiden reaktioita saatiin lukea sosiaalisesta mediasta ja sähköpostilistoilta. "Lamaannuttavaa, äärettömän murheellista." "Järkyttävä uutinen ja suuri menetys koko kollegakunnalle ja Suomen kirjallisuuselämälle."

 

Saksantaja Elina Kritzokat luonnehti suhdettaan Tarjaan näin:

"Tarja on minulle esimerkki rohkeudesta: olla oma itsensä, olla ja ajatella kompleksisesti, uskaltaa sukeltaa syvyyksiin (niin teksteissä kuin elämässäkin), tarttua myös hankaliin asioihin (teksteissä ja elämässä), etsiä vapauksia ja kauneutta vastapainoksi omalle korkealle rimalle, etsiä yhteyksiä ihmisiin, olla oikeasti elossa. Tämä rohkeus ja sisu antaa minulle Tarjan kuoleman jälkeen voimia ja tulee olemaan minulle rohkaiseva esimerkki.

Olimme sekä kollegoita että kavereita ja koimme paljon yhteistä – vedimme mm. yhdessä kolme työpajaa; yhteistyö oli aivan ihanaa ja voimaannuttavaa. Tarja oli uskollinen itselleen ja käännöksilleen, oli hyvä ja lämmin ystävä ja väritti koko ympäristöään eloisalla, viisaalla persoonallaan. Halaus, Tarja!"

 

Suomentaja Peikko Pitkänen:

"Ajattelen lakkaamatta Tarjan valoa, värikylläisyyttä, raikuvaa naurua, anteliaisuutta, sitä, miten välittömästi hän ilmaisi, että haluaa olla ystäväni. Sellainen suoruus ja pulppuilevuus on näillä leveysasteilla harvinaista ja virkistävää. Tarja oli parasta keskusteluseuraa. Ihailin Tarjan tervettä omanarvontuntoa. Itsekriittisyydestään huolimatta hän tiesi hyvin millainen virtuoosi hän oli suomentajana ja kirjoittajana, mutta silti hänellä ei ollut koskaan tarvetta nostaa itseään muiden yläpuolelle. Tuntuu oudolta kirjoittaa Tarjasta mennessä aikamuodossa, hänestä, joka oli niin vahvasti läsnä juuri tässä ja nyt."

 

Suomentaja, kirjailija Hannimari Heino:

"Tutustuin Tarjaan jo 90-luvun puolivälissä Nuori Voima -lehden piirissä. Ilman Tarjaa ei varmaan omakaan suomentajan taipaleeni olisi lähtenyt yhtä innostavasti liikkeelle. Tarja alkoi niihin aikoihin toimittaa vastaperustettua WSOY:n ja NVL:n käännöslyriikkasarjaa, johon hän itsekin suomensi Rafael Albertin runoja. Muistan Tarjan laaja-alaisena, monia hienoja aloitteita (esim. Elävien Runoilijoiden Klubi) käynnistäneenä, aina ystävällisenä ja kannustavana ihmisenä.”

 

Suomentaja Oili Suominen:

"Suuri suru, suuri menetys.

Tarja oli harvinaisen monipuolinen ihminen, hauska ja viisas, pohdiskeleva ja helposti innostuva, ja myös ns. ulosanniltaan sujuva ja taitava keskustelija. Monissa seminaareissa olemme ihailleet Tarjan kommunikaatiokykyjä, älykkyyttä ja huumorintajua. Ja ruuanlaittokykyä!

Tarjan poikkeuksellisuus johtui (myös) hänen 'maailmankansalaisuudestaan'. Hän oli synnyltään ja elämänkokemukseltaan laajojen perspektiivien ihminen. Kiinnostunut, innostava, elämänmyönteinen, kuunteleva, itsenäinen ja herkkävaistoinen.

Tarjaan tutustuin kauan sitten, kun hän oli juuri tehnyt ensimmäisen suomennoksensa – jo siitä näki miten poikkeuksellinen lahjakkuus hän oli. Joka päivä muistan jotain uutta eli vanhaa, muistoja monista kohtaamisista, yhteisöllisyydestä, ystävyydestä ja kollegiaalisuudesta. Straelenin monet seminaarit, ystävien illanistujaiset, monet naurut – Tarjahan on ...siis oli Suomen paras nauraja. Tälle kaikelle nostan maljan. Ja itken ja nauran.”

 

Konferenssitulkki, tulkkikouluttaja Tea Kumpulainen:

”Konferenssitulkkityötoveruuden lisäksi minulla oli etuoikeus työskennellä Tarjan kanssa reilun vuosikymmenen ajan myös opettajana Turun yliopiston konferenssitulkkien erikoistumiskoulutuksessa 2000-luvun alussa aikakaudella, jolloin alan koulutusta vasta käynnistettiin, sisältöjä rakennettiin ja toteutuskeinoja pohdittiin.  

Tarja oli rauhallinen, vakaa, kouluttajatovereita ja opiskelijoita kunnioittava, pohtiva ja keskusteleva – sekä samalla yllättäen vaihtuviin tilanteisiin ja tunnelmiin salamannopeasti reagoiva, pelotta ja luovasti heittäytyvä rautainen ammattilainen myös tässä työssä, johon valmistavaa muodollista täsmäkoulutusta ei kenelläkään meistä ollut. Sitä ei yksinkertaisesti ollut vielä tarjolla.

Tarja perehtyi aina kuhunkin tehtävään syvällisesti, valmistautui siihen huolella ymmärtääkseen sille yhdessä suunnitellun perimmäisen pedagogisen tavoitteen ja sen saavuttamiseksi pohditut keinot. Hänen kykyynsä toimia tilanteen vaatimalla tavalla kaikkien yhteiseksi hyväksi saattoi aina luottaa.

Hauskimpina muistoina noilta vuosilta mieleen ovat piirtyneet moninaiset (konferenssi)simulaatioharjoitukset, joissa luovuus ja vapaa assosiaatio lähtivät usein laukalle jo suunnitteluvaiheessa mielikuvituksellisine alter egoineen ja tapahtumaskenaarioineen. Itse opetustilanteessa prosessi kulminoitui toisinaan liki hillitsemättömiin nauruhepuleihin, joiden aalloilla saattoi hytkyä vielä monta päivää jälkeen päinkin.

Myös kouluttajatoverina Tarja oli ainutlaatuinen, kokonainen ihminen, jossa olivat läsnä joka hetki kirkas, säkenöivä äly ja lämmin, avara sydän. Kiitos, Tarja. Ikävä on syvä.”

 

Tarjaa ikuisesti muistaen

 

Kristiina Drews, suomentaja

Kersti Juva, suomentaja

Kirsi Lammi, konferenssitulkki

Suvi Rapola, konferenssitulkki

 


12.7.2020 klo 02:45:01