Sirpa Kähkösen tervehdys J.A. Hollon käännöspalkinnon ja Mikael Agricola -käännöspalkinnon saajien kunniaksi

Aikoina, joita elämme, rajojen sulkemisen aikoina, on yhä tärkeämpää kuulla myös toisia ääniä kuin omamme.

Aikoina, joina elämme, kriisiaikoina, on tärkeää tutkia toisia vaikeita vaiheita ja selvittää, miten niihin päädyttiin.

Ja ulkoisten vaikeuksien keskellä on yhä tärkeämpää tietää, että on myös sisäinen avaruus, jossa ei tunneta yhteiskuntien, pörssien eikä uutissyötteiden aikaa.

Näihin ihmisen ja ihmiskunnan keskeisiin kysymyksiin pureutuvat Éric Vuillardin teos Päiväkäsky, jonka suomentamisesta Lotta Toivaselle on tänään myönnetty J. A. Hollon käännöspalkinto, ja Kazuo Ishiguron teos Surullinen pianisti, jonka suomentamisesta tänään Helene Bützow on saanut Mikael Agricola -käännöspalkinnon. Onnea molemmille ansaitusta tunnustuksesta!

Lotta Toivasen eleganttia suomennosta on miellyttävä lukea, ja sen nyanssit onnistuvat hämmästyttävällä tavalla synnyttämään vaikutelman ranskalaisen tekstin sykkeestä ja rivien väliin piilotetusta paatoksesta. On todellinen elämys lukea tämä pieni kiihkeä kirja, joka kertoo meille, kuinka helposti valta luovutetaan ja otetaan haltuun. Se kertoo myös uusin, tihennetyin kuvin vanhan tarinan siitä, kuinka helposti suljemme silmämme vääryydeltä, jos se tuottaa meille omaisuuden. Kustantajalle ja suomentajalle suurkiitos tästä rajamaan teoksesta; rajamaan siksi, että se perustaa korkeatasoisen taiteellisen ilmaisunsa vankalle dokumenttipohjalle.

Helene Bützowin solidi, kaunis, parhaassa merkityksessä näkymätön suomennos ansaitsee kaiken kiitoksen. Kuinka ihmeellistä onkaan solua unen ja monipersoonaisuuden maastoon, kaupunkiin, jossa kenties me kaikki olemme asukkaina. Kazuo Ishiguron unenomainen, ihmisen elämänvaiheiden samanaikaisuutta tutkiva romaani herätti hämmennystä ilmestyessään 25 vuotta sitten, mutta ajan mittaan sen suuri arvo on käsitetty. Helene Bützow johdattaa lukijaa varmasti ja eleettömästi läpi teoksen; kaunista, joustavaa ja virtaavaa suomennosta ei voi lakata kiittämästä. Kirjailijan unelma on tällainen käännös, jota lukiessa sydän sykähtelee niin alkuteoksen tekijän ajatuksille kuin äidinkielen suurelle kauneudelle ja ilmaisuvoimalle.

Molemmat palkitut, Lotta Toivanen ja Helene Bützow, ovat töissään osoittaneet suurta taitoa suomen kielen viljelemisessä ja kehittämisessä. Tämä työ on jokapäiväistä eikä saa lakata; sitä on tehtävä innostuksella ja kärsivällisyydellä, jotta Mikael Agricolan, Elias Lönnrotin, J. A. Hollon ja tuhansien heidän jälkeensä tulleiden suomen kielen rakastajien ja vaalijoiden työ ei menisi hukkaan ja jotta tulevatkin polvet ymmärtäisivät, että kieli ei ole pelkästään puhetta ja kirjoitusta vaan myös mieltä ja maailmassa olemisen tapaa.

Kiitos palkituille ja heidän kustantajilleen voimasta ja rohkeudesta aikoina joita elämme. Me emme voi kehittyä ihmisinä emmekä kansalaisina, ellemme saa lukea ja kokea muilla kielialueilla tehtyä kirjallisuutta. Ja vaikeina, eristettyinä aikoina saamme olla erityisen kiitollisia siitä, että karanteenihuoneisiimme avautuu ikkunoita maailmaan, muistiin ja menneeseen.

• Sirpa Kähkönen
• Puheenjohtaja
• Suomen Kirjailijaliitto