« takaisin Tulosta

Sivun sijainti: Etusivu

FIT:n XXI maailmankongressin plenaariluentojen satoa

30.8.2017

Brisbanen yöllisiä maisemia. Kuva: Heikki Karjalainen
FIT:n uusi puheenjohtaja Kevin Quirk. Kuva: Heikki Karjalainen
Maailmankongressissa valittiin FIT:in hallitus vuosille 2017–2020: Puheenjohtaja Kevin Quirk (NFF, Norja); vara-pj:t Alison Rodriguez (NZSTI, Uusi-Seelanti), Alan Melby (ATA, USA) ja Reina de Bettendorf (APTI, Panama); pääsihteeri Réal Paquette (OTTIAQ, Kanada); rahastonhoitaja Sandra Bertolini (AITI, Italia); hallituksen jäsenet Eleanor Cornelius (SATI, Etelä-Afrikka), Iwan Davies (ITI, Iso-Britannia), Olga Jegorova (UTR, Venäjä), Pia von Essen (SKTL, Suomi), Iris Gretchen Gonzalez (ACTI, Kuuba), Reiner Heard (ATICOM, Saksa), Alexandra Jantscher-Karlhuber (UNIVERSITAS, Itävalta), Alejandra Jorge (AATI, Argentiina), Joong-Chol Kwak (KATI, Etelä-Korea), Marta Morros (APTIC, Espanja) ja Pin Yang (TAC, Kiina). Kaikkia hallituksen jäseniä ei valitettavasti tavoitettu samaan kuvaan. (Lähde: www.fit-ift.org) Kuva: Heikki Karjalainen
Kuvassa keskellä FIT:n väistyvä puheenjohtaja Henry Liu. Kuva: Heikki Karjalainen

Kongressin teema oli Disruption and diversification, ja tuota sanaparia käsiteltiinkin monessa esitelmässä, sillä sanat ja teema ovat kovin monitulkintaisia. Kyse on alan murroksesta monessa mielessä ja toisaalta alan monimuotoistumisesta. Kongressi oli varsin mittava, sillä osallistujia oli yli 600 ja parhaimmillaan yhtäaikaisia rinnakkaissessioita oli meneillään jopa kymmenessä eri salissa. Esitelmöitsijät olivat niin käännöstieteen tutkijoita kuin aivan käytännön työn tekijöitäkin. 

 

Aboriginaaliasiat vahvasti esillä

Australiassa kun oltiin, niin aboriginaaliasiat olivat tavalla tai toisella aina läsnä, ja useimmat puheenvuorot aloitettiin toteamuksella "We acknowledge the traditional owners of the land and past and present elders". Avajaisseremonioiden ja niihin sisältyneen aboriginaaliesityksen digeridoon hyrinän tauottua ensimmäisessä plenaarissa Australian Pohjoisterritorion osavaltiollisen aboriginaalikielten tulkkauspalvelun johtaja Colleen Rosas ja kolme tulkkia kertoivat työstään. Alkuperäiskansojen asema tuntui ainakin asiaa tarkemmin tuntemattomalle ulkopuoliselle aika vahvalta, vaikka historiallisen vainon ja väheksymisen painolastia toki kannetaan yhä. Kansoja/heimoja/kieliä/maita (kaikkia nimityksiä käytetään) on 350–400, ja tulkit kertoivat työskentelevänsä ihmisten kanssa, joille englanti saattaa eri aboriginaalikielten jälkeen olla vasta 7. vieras kieli. Pääosin tulkkausta tehdään jonkin alkuperäiskielen ja englannin välillä, mutta välillä tulkataan myös eri aboriginaalikielten välillä. Tulkit joutuvat joskus varsin ristiriitaisten odotusten kohteeksi, ja puhtaasti kielten välisen tulkkauksen (jos nyt niin voi edes sanoa) lisäksi on tehtävä paljon myös ns. kulttuuritulkkausta molempiin suuntiin. Kuulimme kongressin kuluessa esimerkiksi saaresta, jonka vain muutaman sadan ihmisen väestössä käytännössä kaikki puhuivat saaren 5–6 kieltä, mutta tulkkausta voidaan silti tarvita, sillä kulttuureissa on tarkkoja sääntöjä siitä, kuka saa puhua suoraan kenellekin ja mitä kieltä missäkin yhteyksissä saa käyttää. Myös jääviysasiat on käsiteltävä eri tavoin kuin länsimaisissa yhteyksissä, sillä esimerkiksi yksi tulkeista kertoi, että hänen "lähiperheeseensä" (immediate family) kuuluu noin 500 ihmistä. Tulkit joutuvat yhä taistelemaan monia ennakkoluuloja vastaan, mutta vahvasti he ainakin esittivät sellaisia ajatusmalleja kuin että tulkkia tarvitsee palveluntuottaja (esim. englanninkielinen oikeuslaitos) eikä suinkaan maan ikiaikaisen alkuperäiskansan jäsen ja että on palveluntuottajan tehtävä yksinkertaistaa omaa jargoniaan niin, että sen tulkkaaminen kulloisellekin alkuperäiskielelle on mahdollista.

 

Anthony Pym: Kääntäjät tekevät muutakin kuin kääntävät

Ensimmäinen varsinainen plenaaripuhuja oli käännöstieteilijä Anthony Pym, jonka aiheena oli "Kääntäjät tekevät paljon muutakin kuin kääntävät". Hän haastoi monien eettisten koodistojen tiukkaa sääntelyä siitä, että kääntäjä ei esimerkiksi saa lisätä tai poistaa mitään tai neuvoa kumpaakaan osapuolta, sillä juuri kääntäjällähän olisi asiantuntemusta tehdä moisia asioita tarpeen vaatiessa. Taustaksi Pym kävi läpi nykyistä australialaista koodistoa ja esitti sääntöjen historiallis-poliittisia taustoja alkaen espanjalaisten konkistadorien ohjeista. Esitys oli erittäin mielenkiintoinen ja hauskakin, eikä Pym toki ollut heittämässä ohjeita kokonaan romukoppaan vaan halusi lähinnä laajentaa kääntäjän toimenkuvaa sopivissa kohdissa – ja uskoisin monen käytännön työtä tekevän usein toimivankin juuri niin kuin Pym esitti. Kyse onkin ehkä ennemmin siitä, missä tilanteissa ja toimeksiannoissa henkilö katsoo toimivansa nimenomaan kääntäjänä tai tulkkina ja siten koodiston puitteissa, ja milloin ja missä määrin toimeksiannot sisältävät "muutakin kuin puhtaasti kääntämistä". Toivoisin käytännön työn tekijöiden useimmiten osaavan erottaa, mistä kulloinkin on kyse.

 

Jemima Napier: Maailmanlaajuinen yleiskatsaus viittomakielen tulkkaukseen

Kongressin toisena päivänä ensimmäisen plenaarin piti viittomakielen tulkki ja tutkija Jemima Napier Herriot-Watt-yliopistosta. Hän piti esityksensä sen viittomakielellä, mikä oli hyvä tapa todistaa monille sitä alaa täysin tuntemattomille, että viittomakielet ovat aivan yhtä monipuolisia luonnollisia kieliä ja sopivat kaikenlaiseen viestintään siinä missä puhututkin kielet. Maailmassa on noin 138 nimettyä erillistä viittomakieltä, ja karkeiden arvioiden mukaan vähintään 70 miljoonaa viittomakielen käyttäjää ja noin 25 000–30 000 viittomakielen tulkkia. Napier antoi hyvän yleiskatsauksen viittomakielistä ja niiden tulkkauksesta ja kertoi niihin liittyvistä muutostekijöistä, kuten toisaalta syntyperäisten viittomakielisten määrää pienentävästä sisäkorvaistutteiden yleistymisestä ja toisaalta viittomakielten saamasta kasvavasta tunnustuksesta esimerkiksi monen maan kielilainsäädännössä. Kiinnostus viittomakieliin näkyy muun muassa siinä, että viittomakieli on Yhdysvalloissa neljänneksi ja Britanniassa viidenneksi tai kuudenneksi suosituin opiskeltava vieras kieli.

 

Glenn Flores: Käännökset ja tulkkaukset voivat olla elämän ja kuoleman kysymys

Jos oli päivän ensimmäinen plenaari ollut aika optimistinen hyvän mielen esitys, niin toinen löikin sitten pöytään karua kerrottavaa siitä, mitä tapahtuu, kun kielimuuria ei pystytäkään ylittämään. Lääkäri ja terveyspolitiikan tutkija Glenn Flores oli seurannut melkoista määrää potilastapauksia terveydenhuollossa ja sairaanhoidossa Yhdysvalloissa ja esitti tilastotietoja siitä, kuinka käännökset ja tulkkaus voivat aivan kirjaimellisesti olla elämän ja kuoleman kysymyksiä. Jos perheessä ei osata valtakieltä, kielimuuri vaikuttaa suoraan ihmisten terveydentilaan ja ennakoivaan terveydenhuoltoon, koska he eivät kielitaidottomina käy tarkastuksissa eivätkä omaksu valtakielellä esitettyä valistusta, ja vaikka hakeuduttaisiinkin hoitoon, niin moni olennainen asia voi jäädä käsittelemättä, koska perheenjäsenen tai muun maallikkotulkin taidot eivät riitä välittämään kaikkia asioita suuntaan tai toiseen tai esimerkiksi perheenjäsenelle ei kehdata sanoa kaikkea, mitä pitäisi. Kielimuurin negatiivinen vaikutus terveydentilaan voi kertautua useisiin perheenjäseniin, jos esimerkiksi vanhemmat eivät sen takia vie lapsiaan hoitoon, vaikka lapset osaisivatkin valtakieltä vanhempiaan enemmän, tai jos esimerkiksi naiset eivät voi kieli- ja kulttuurisyistä käydä yksin vastaanotolla.

Yleisen terveydentilan vaarantumisen lisäksi kielimuuri on toki entistä tärkeämpi akuuttitilanteissa. Niissä kielimuurin (= ei tulkkeja, potilaan/lääkärin heikko kielitaito, läheistulkin käyttö, pärjäily epäpätevällä tulkilla tai lääkärin kielialkeilla, tulkkausvirheet) takia läheskään kaikkia asiat eivät aina tule esille, asiat vääristyvät, hoito-ohjeet eivät mene perille tai vääristyvät, reseptien lukeminen ja hakeminen ei onnistu ja jopa annetaan keskimääräistä enemmän mielenterveysdiagnooseja. Oli mielenkiintoista kuulla, että kielimuuri vaikuttaa jopa lääketieteen kehitykseen sikäli, että tutkimusaineistoja toteutetaan harvoin useilla kielillä eikä vieraskielisiä potilaita oteta lainkaan mukaan tutkimusryhmiin. Asiasta kysyttäessä moni lääkäri uskoi tämän ilman muuta vinouttavan ja jopa vääristävän vaarallisessa mittakaavassa monien tutkimusten tuloksia.

Kaikkein dramaattisimpia olivat esimerkit, joissa kielimuuriongelma johti potilaan kuolemaan. Jos ei asian tärkeys muuten mene perille sairaanhoidon päättäjille, niin tehoaisiko edes se, että kielimuurin vuoksi sattuneen kuolemantapauksen johdosta sairaalan oli maksettava omaisille miljoonakorvauksia – tehoaisiko edes rahaan vetoaminen?

Tilanteissa, joissa oli käytetty tulkkeja, kaikkien tulkkien – siis sekä maallikoiden että palkattujen (pätevyyttä sinänsä ei juuri valvota) – tulkkeissa havaittiin monenlaisia virheitä. Virheiden määrässä huomattiin kuitenkin selkeä ero tulkkina toimivan henkilön tulkkauskoulutuksen laajuuden perusteella. Myös koulutettujen ja ammattitulkkien tulkkeissa havaittiin virheitä, mutta selkeä pudotus virheiden määrässä huomattiin niiden tulkkien osalta, joilla oli takanaan vähintään sata tuntia koulutusta.

 

Sarah Kendzior: Kieli on valtaa myös kansalaisaktivismissa

Kongressin kolmannen päivän aloitti vahvasti antropologi ja toimittaja Sarah Kendzior, joka on tullut tunnetuksi muun muassa Donald Trumpin kampanjaa seuranneena ja kritisoineena toimittajana sekä kansalaisaktivistina. Hän puhui internetin mahdollisuuksista ja rajoituksista kansalaisaktivismille sekä kielivalintojen ja -vaikeuksien vaikutuksista. Esimerkkitapauksena hänellä oli kahden uzbekistanilaisen naisen protesti, jossa he vaativat tapaamista maan itsevaltaisen presidentin kanssa menemällä nälkälakkoon ja kertomalla sen etenemisestä Twitterissä. Kielikysymyksenä oli, hakeako kansainvälistä huomiota esimerkiksi englannin ja venäjän kielillä vai vedotako oman maan kansalaisiin käyttämällä uzbekkia. Edes monesti tällaisissa yhteyksissä hyvänä apuvälineenä nähty Google-kääntäjä ei tässä tapauksessa auttanut, sillä se ei protestin aikaan osannut lainkaan käsitellä uzbekkiä vaan tarjosi kyrillisin kirjaimin kirjoitetulle tekstille vain kysymystä "Käännetäänkö kielestä venäjä?".  Seuraava kysymys naisten protestissa oli, kirjoittaako uzbekkia arabialaisin kirjaimin, kuten tehtiin viime vuosisadan alkupuolelle asti, jolloin vanhempi väestö ymmärtäisi ja tunnustettaisiin kielen vuosisataista historiaa, vaiko kyrillisin kirjaimin, joihin siirryttiin neuvostoaikana ja joita suurin osa väestöstä osaa lukea mutta joilla on poliittista painolastia, vai kirjoittaako latinalaisin kirjaimin, jotka otettiin käyttöön maan itsenäistyttyä mutta joita ehkä vain nuorin osa väestöstä osaa lukea. Kendziorin esityksen ydinviesti oli, että kielikysymykset ovat aina myös valtakysymyksiä.

Lue lisää maailmankongressista täältä sekä Kääntäjä-Översättaren-lehden numerosta 3/17.

Teksti: Pia von Essen

Kirjoittaja valittiin SKTL:n edustajaksi FIT:n hallitukseen seuraavalle kolmivuotiskaudelle.


28.3.2024 klo 19:01:26