« takaisin Tulosta

Sivun sijainti: Etusivu

Muistokirjoitus: Ilona Nykyri 1952–2017

12.5.2017

Kuva: Tapani Kärkkäinen

Armoitettu suomentaja Ilona Nykyri (s. 1952) kuoli vaikean sairauden murtamana 29. huhtikuuta 2017.

       Ilona Nykyri oli rakastettava persoona, nimensä mukaisesti ilon tuoja. Ilona hymyili tavalla joka valaisi koko huoneen. Ja nauroi hersyvästi.

       Ilona Nykyrillä oli akateeminen tutkinto sekä Leipzigin että Oulun ja Helsingin yliopistoista (yleinen kirjallisuustiede, germaaninen filologia, filosofia, psykologia). Vuosina 1982–2001 hän työskenteli opetus- ja tutkimustehtävissä Oulun yliopistossa.

       Suomentajaksi hän hakeutui suhteellisen myöhään, 2000-luvun alussa, mutta hyvin määrätietoisesti, kuin tuntien että hänellä oli poikkeukselliset lahjat, jotka piti nopeasti saada käyttöön. Ilona Nykyri nousikin nopeasti suomentajien parhaimmistoon. Vuonna 2010 ilmestynyt uudelleensuomennos Thomas Mannin klassikkoromaanista Buddenbrookit – erään suvun rappio on todellinen taidonnäyte: herkän lukijan, väsymättömän tiedonhakijan ja varmaotteisen kirjoittajan työtä.

       ”Nykyri on muuntautumiskykyinen, uskollinen, luova ja eläytyvä, hänen suomennostaan lukee nauttien. Jokainen sana ja lause tuntuu harkitulta muttei silti hengettömäksi hiotulta vaan päinvastoin elävältä, lähes lihalliselta.” Näin vuoden 2013 Agricola-palkintoraati luonnehti ehdokkaaksi asettamaansa Ilona Nykyriä ja hänen Robert Walser -suomennostaan Kävelyretki ja muita kertomuksia.

       Seuraavana vuonna Nykyri sitten sai Agricola-palkinnon Hans Falladan teoksen Yksin Berliinissä suomennoksesta. Ja vuonna 2016 julkaistu Walserin Konttoristi on, kuten kollega Tiina Arppe toteaa blogissaan, ”erikoinen, outo ja täysin rakastettava”: ”Konttoristin kieli on juuri sopivalla tavalla vanhahtavaa, mutta samalla hulvatonta, kekseliästä ja absurdia tavalla, joka saa tekstin tanssimaan. Suomennoksen laadukkuus näkyy sekä yksittäisissä termeissä ja ilmauksissa (”ylväin hyväntekijänelkein”, ”edes oljenkorrenohuelti niin kuin kunnon miehen kuuluu”, ”jouluisen olohuoneen atmosfääri kapakkaistui vähä vähältä tyystin”), tyyli- ja rekisterivalinnoissa että tavassa, jolla pitkät lauseet saadaan juoksemaan niin, ettei lukija niiden pituutta edes huomaa.”

       Mann, Walser, Fallada. Kovien klassikkonimien lista kertoo siitä vankan osaamisen ja tulisen innon yhdistelmästä, josta me Ilonan muistamme. Ilona rakasti kieltä ja kirjallisuutta ja antoi itsensä niiden käyttöön. Saksankielisistä nykykirjailijoista saamme lukea Nykyrin suomennoksina mm. Daniel Kehlmannia, Judit Schalanskya ja Katja Petrovskajaa. Kafkan Päiväkirjojen käännöstyötä hän ei enää jaksanut saattaa valmiiksi.

       Ilona Nykyriä jäävät kaipaamaan puoliso, kaksi aikuista lasta ja suuri ystäväjoukko.

 

Teksti: Tarja Roinila ja Oili Suominen

Kirjoittajat ovat Ilona Nykyrin ystäviä ja kollegoja.


28.3.2024 klo 11:34:37