Kansainvälisen kääntäjienpäivän seminaariin osallistumisen hyödyt opiskelijalle

Kuvassa kääntäjienpäivän opiskelija-avustajia sekä SKTL:n toimiston väkeä. Anni Kinnunen edessä vasemmalla.

Käännösalan asiantuntijat KAJ, Suomen käännöstoimistojen liitto SKTOL sekä Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto SKTL juhlistivat kansainvälistä kääntäjienpäivää järjestämällä Tampereen yliopistolla koko päivän kestäneen seminaarin perjantaina 29.9.2017. Opiskelija-avustajana seminaarissa toiminut Anni Kinnunen kirjoitti raportin seminaariin osallistumisen hyödyistä.

Kokemusta seminaarien käytännöistä

Seminaarissa kuultiin monipuolisesti esityksiä ajankohtaisista aiheista käännösalalta. Osallistuin seminaariin opiskelija-avustajana, mutta tehtävieni luonteen vuoksi pääsin kuuntelemaan myös lähes kaikki seminaarin aikana pidetyt esitykset. Työelämässä erilaisiin koulutuksiin ja konferensseihin osallistuminen on usein arkipäivää. Elinikäisen oppimisen ajatuksen mukaisesti lähes kaikkien alojen ammattilaiset kehittävät osaamistaan jatkuvasti, ja usein se tapahtuu nimenomaan erilaisissa seminaareissa. Konferenssit ja seminaarit toimivat foorumina, jossa työelämään jo siirtyneillä ammattilaisilla on mahdollisuus kuulla puheenvuoroja aiheista, jotka eivät ole heille ennestään tuttuja tai joista he haluavat oppia lisää.

On siis enemmän kuin todennäköistä, että myös nykyiset opiskelijat tulevat osallistumaan konferensseihin ja seminaareihin osana tulevaa ammattiaan. Joissakin konferensseissa opiskelijat päästetään kuuntelemaan esityksiä ilmaiseksi, mutta näissä tapauksissa opiskelijoiden osallisuus seminaaripäivään rajoittuu usein vain ja ainoastaan esitysten kuuntelemiseen, eikä kokemus tällöin juurikaan eroa normaalista vierailuluennosta millä tahansa luentokurssilla. Kääntäjienpäivän seminaariin opiskelijat pääsivät kuitenkin osallistumaan täysin samalla tavalla kuin muutkin osallistujat: opiskelijoiden tuli ilmoittautua seminaariin normaalisti, he saivat noutaa päivän alkajaiseksi omalla nimellään varustetun nimikyltin ja osallistujakansion, sekä heille tarjoiltiin aamu- ja iltapäiväkahvit. Mielestäni tällainen täysivaltainen osallistuminen antaa opiskelijoille paljon paremman kuvan siitä, millaista seminaariin osallistuminen on. Kun opiskelijalle tulee tutuksi, mitä seminaareissa ja konferensseissa yleensä tapahtuu ja miten ne etenevät, niihin osallistuminen työelämässä on helpompaa. Työelämän alkupuolella on riittävästi uutta opittavaa joka tapauksessa, joten jo tällaisen pieneenkin työelämään kuuluvan elementtiin tutustuminen ennakkoon auttaa.

Koska seminaarit ja konferenssit ovat hyvin yleisiä, opiskelijat voisivat joutua tulevassa työssään myös järjestämään niitä. On mahdollista, että käännöstieteen opiskelija päätyy töihin esimerkiksi Suomen kääntäjien ja tulkkien liittoon tai vaikkapa yliopistolle, joiden edustajia oli mukana järjestämässä myös kääntäjienpäivän tapahtumaa. On varmasti paljon helpompaa olla mukana järjestämässä vaikkapa seminaaria, kun on joskus osallistunut sellaiseen itsekin ja tietää, kuinka vastaavissa tapahtumissa yleensä toimitaan. Itselleni ei ennen ensimmäistä konferenssiani olisi tullut lainkaan mieleen, että osallistujakansioihin on tapana sisällyttää nimilista kaikista konferenssiin ilmoittautuneista. Tällaiset pienet, mutta oikeastaan aika tärkeät yksityiskohdat tulisivat varmaankin joka tapauksessa esille jossain vaiheessa tapahtuman suunnittelua, mutta mielestäni on silti helpompaa, kun niistä on edes jollakin tapaa tietoinen jo ennen työn aloittamista.

Seminaarivieraan näkökulman lisäksi opiskelijoilla oli mahdollisuus päästä seuraamaan kääntäjienpäivän seminaaria myös järjestäjän näkökulmasta. Opiskelija-avustajien tehtävänä oli valmistella tapahtumaa ja osallistujakansiot, hoitaa infopistettä tapahtuman aikana sekä kuljettaa mikrofonia kysymyksiä esittäneille yleisön jäsenille seminaariesitysten aikana. Avustajina toimineet opiskelijat pääsivät kurkistamaan seminaarin ”kulissien taakse”, ja näkemään osan siitä, mitä kaikkea seminaarin järjestäminen vaatii. Tällainen kokemus on mielestäni työkokemusta siinä missä mikä tahansa palkallinenkin työ, vaikka se hyvin lyhytkestoista onkin. 

Käännösalan arkea

Kääntäjienpäivän seminaariesitykset käsittelivät hyvin erilaisia aiheita. Esityksiä oli muun muassa oikeustulkkauksen erikoistumiskoulutuksesta, suomen ja arabian välisestä kääntämisestä ja sarjakuvakääntämisestä. Mikään edellä mainituista aiheista ei kosketa omaa erikoistumisalaani, enkä suunnittele uraa minkään niistä parissa.  Seminaarien suurin anti ei välttämättä olekaan juuri omaa erikoisalaa tai omia kiinnostuksenkohteita koskevat esitykset. Mielestäni suurimman hyödyn voi saada juuri niistä esityksistä, jotka ovat mahdollisimman kaukana omalta osaamisalueeltamme.

Omalla kohdallani kääntäjienpäivän esityksistä mielenkiintoisin oli arabiantaja Maria Pakkalan ja suomentaja Sampsa Peltosen esitys suomen ja arabian välillä kääntämisestä. En osaa tavuakaan arabiaa, enkä ole lainkaan kiinnostunut kaunokirjallisuuden kääntämisestä, mutta siitä huolimatta koen saaneeni esityksestä paljon irti. Minusta oli todella kiinnostavaa kuulla, kuinka Maria Pakkala on vaikuttanut suomenkielisen kirjallisuuden julkaisemiseen arabiaksi. Vaikka Pakkala itse oli esityksessään melko vaatimaton, ilman hänen työtään suomalaista kirjallisuutta ei olisi juurikaan arabiaksi käännetty. Pakkala on mielestäni loistava esimerkki siitä, kuinka hyvällä ja aktiivisella kääntäjällä voi olla suuri vaikutus suomalaisen kirjallisuuden leviämiseen.

Oman osaamisen ulkopuolisesta käännöstoiminnasta kertovat esitykset voivat tarjota uusia näkökulmia ja hyödyllistä faktatietoa, vaikka niiden aiheella ei olisikaan kosketuspintaa omaan elämään. Vaikka kaunokirjallisuuden kääntäminen suomen ja arabian välillä ei liity minuun ja koulutukseeni millään tavalla, opin paljon kirjallisuusalan realiteeteista, kaunokirjallisuuden kääntämisestä ja kulttuurien välisistä eroista. En vielä tiedä, pääsenkö koskaan hyödyntämään tätä tietoa, mutta jokainen muistiini tallentunut tiedonmurunen on kullan arvoinen. Varsinkin opiskelijoille on eduksi tarkastella käännösalaa mahdollisimman monipuolisesti, sillä ikinä ei voi tietää, minne työelämä meitä kuljettaa, ja millaisista tiedonjyväsistä on meille vielä joskus hyötyä.

Seminaareihin pyritään yleensä valitsemaan esityksiä, jotka olisivat jollakin tapaa ajankohtaisia. Myös kääntäjienpäivän seminaarin esitykset käsittelivät aiheita, jotka ovat tällä hetkellä jollakin tapaa pinnalla tai muuten relevantteja. Hyvä esimerkki käännöstieteen alalla pinnalla olevasta aiheesta oli mielestäni Gun-Viol Vikin esitys oikeustulkkauksen erikoistumiskoulutuksesta. Oikeustulkkaus on ollut käännösalalla käsitykseni mukaan viime vuosina tapetilla oikeustulkkirekisterin perustamisen vuoksi, ja on sen vuoksi aiheena erittäin ajankohtainen.

Uskon, että monelle ammattilaiselle yksi tärkeä syy seminaareihin osallistumiseen on tahto pysyä perillä oman alan trendeistä, uusista suuntauksista ja ajankohtaisista ilmiöistä. Ajan hermolla pysyminen on tärkeää – etenkin opiskelijoille. Jos opiskelijat eivät tiedä, mitä käännösalalla oikein tapahtuu, heidän on vaikeaa arvioida, millaiset taidot ovat tulevaisuudessa tarpeen työelämässä.

Joskus seminaareista voi olla myös konkreettista hyötyä opinnoissa. Kääntäjienpäivän esityksessään Aku Ankan kääntämisestä kertonut Viia Viitanen toi esille aiheen, josta hän toivoi jonkun tekevän tutkimusta. Yksi opiskelija-avustajista kertoi käyneensä esityksen jälkeen juttelemassa Viitasen kanssa, ja suunnitteli tarttuvansa aiheeseen pro gradu -tutkielmassaan. Tämän esimerkin opetus on, että jos onni on myötä, seminaareista voi siis parhaassa tapauksessa löytää myös aiheen omaan tutkielmaansa. Ikinä ei voi tietää, mistä gradu aihe löytyy, joten jos aihe on keksimättä, seminaareissa tai konferensseissa käyminen ei välttämättä ole huonoin mahdollinen idea.

Verkostoitumismahdollisuudet

Opintojeni aikana olen saanut kuulla kyllästymiseen saakka siitä, kuinka tärkeitä suhteet käännösalalla ovat. Esimerkiksi yksityisyrittäjänä tai freelancerina työskentelevien kääntäjien on paljon helpompaa löytää asiakkaita, kun heillä on muiden kääntäjien vinkkejä ja suosituksia apunaan. Myös työpaikkaa etsiessä on suureksi avuksi, jos mahdollisimman moni alalla tuntee hakijan, ja tietää millainen ihminen on kyseessä.

Verkostoituminen on melko helppoa juuri kääntäjienpäivän kaltaisissa tapahtumissa. Kääntäjienpäivään osallistui niin opiskelijoita kuin pidempään alalla olleitakin, sekä yksityisyrittäjiä että käännöstoimistoissa työskenteleviäkin. Tämän vuoksi myös opiskelijoille tarjoutui mahdollisuus päästä juttelemaan työelämään jo siirtyneille kääntäjille ja kokeneille konkareille. Varsinkin kahvitauoilla kynnys nykäistä kiinnostavaa ammattilaista hihasta on melko matala, sillä myös ammattilaiset tulevat seminaareihin usein aikeenaan seurustella muiden vieraiden kanssa. Opiskelijoille vapaamuotoinen kahvitauolla tapahtuva ”minglailu” on hyvä mahdollisuus kysyä kokeneemmilta kääntäjiltä vinkkejä, kuulla heidän kokemuksistaan ja lainata hyviä ideoita.

Kääntäjienpäivän seminaarissa kahvitaukoja oli kaksi, joiden aikana enemmistö tapahtuman osallistujista kokoontui yliopiston päärakennuksen juhlasalin aulaan juomaan kahvia ja teetä. Itselleni verkostoituminen on aina ollut todella vaikeaa, enkä voi sanoa onnistuneeni siinä kääntäjienpäivän seminaarissa, mutta huomasin, kuinka helppoa se olisi ollut. Jos olisin ollut hieman rohkeampi, olisin yrittänyt tutustua paremmin saman pöydän ääressä aamukahviaan juoneeseen seminaarivieraaseen, jonka kanssa juttelimme hieman niitä näitä. Olisi ollut todella helppoa kääntää turhan päiväinen small talk hyvänmakuisesta teestä kääntämiseen kysymällä, mitä jutustelukaverini tekee työkseen. Juttukaverin rintaan kiinnitetty nimilappu olisi voinut auttaa, mutta jostakin syystä loistomahdollisuus pieneen verkostoitumiseen meni minulta sivu suun.

Vaikka yksittäisten tulevien kollegoiden kanssa jutteleminen seminaareissa ei ole mikään ihmelääke eikä takaa työpaikkaa tulevaisuudessa, lyhyistäkin keskusteluista voi saada tietoa esimerkiksi siitä, millaisia työpaikkoja alalla on. Ehkä seuraavassa konferenssissa tai seminaarissa olen fiksumpi, ja yritän kovemmin keskustella muiden osallistujien kanssa muustakin kuin kahvitarjoilun laadusta, ja saada tapahtumasta enemmän irti.

Seminaareissa on mahdollisuus tutustua käännösalan toimijoihin myös juttelematta kenellekään. Kääntäjienpäivän tapahtumaan oli kutsuttu myös näytteilleasettajia, jotka esittelivät seminaarivieraille yrityksiään ja tuotteitaan. Näytteilleasettajien joukossa oli myös käännösalan yrityksiä, joista en ole aiemmin kuullutkaan, kuten Arancho Doc Nordic Oy. Varsinkin opiskelijana käännösalan yrityksiin tutustuminen on kullan arvoista, sillä joku niistä voi tulevaisuudessa tarvita uusia työntekijöitä – ehkä juuri minua. Jos oppii jo opiskelijana tuntemaan käännösalan yrityksiä ja kokoaa vähitellen listaa mahdollisista tulevista työnantajista, työnhaku voi jatkossa helpottua merkittävästi.

Useammissa käännöstieteellisissä konferensseissa ja seminaareissa avustaneena koen, että tapahtumiin osallistuminen on antanut minulle melko hyvän kuvan siitä, keitä suomalaisen käännöstieteen kentällä vaikuttaa. Tapahtumista mieleeni on jäänyt useita nimiä, joihin olen myöhemmin törmännyt luentodiojen viitteissä tai lähdeluetteloista. Samaten myös käännösalan liitot ja niiden tärkeimmät työntekijät ovat tulleet tapahtumien kautta tutuksi.

Seminaarien esitysten pitäjät tuovat näkyvästi esille osaamistaan, ja ovat asiantuntijoita omalla alallaan. Käännösalan seminaareissa ja konferensseissa käymällä opiskelijatkin oppivat nopeasti tunnistamaan alan merkkihenkilöitä, jotka ovat usein myös julkaisseet tutkimusartikkeleita erikoisalaansa liittyen. Jos esimerkiksi haluaisin tulevaisuudessa saada lisätietoa oikeustulkkauksesta, voisin muistaa Gun-Viol Vikin puhuneen aiheesta kääntäjienpäivässä. Näin ollen minulla olisi käytössäni jo yksi nimi, jonka avulla voisin alkaa etsiä artikkeleita ja tutkimuksia aiheesta.

Vaikka opiskelijan voi olla joskus vaikeaa luopua vapaa-ajastaan konferenssiin tai seminaariin osallistumisen hyväksi, niin kannattaa mielestäni tehdä opintojen aikana edes muutaman kerran. Opiskelijan palkkaa ovat opintopisteet, eikä motivaatio tehdä työtä palkatta taida kenelläkään olla kovin suuri. Jos kuitenkin tarkastelee seminaareja hieman eri näkökulmasta, on helppo keksiä useita syitä osallistua niihin myös opiskelijana.

Anni Kinnunen

Kirjoittaja on käännöstieteen opiskelija Tampereen yliopistossa.